Leaderboard

Uudet lootan kumit tuli postisissa niin pääsi testaamaan lootaa paikalleen. Nyt voi todeta että lootan etukannakkeen jigi oli toimiva kun keppilinja asettui just eikä melkein keskelle. Samalla sai myös varmistuksen että tophatit on tullut hitsattua oikeaan paikkaan.

Olipa naurettavan helppoa kiristys 😄 Pikku momenttiavaimeen 5.35Nm (1:64) ja niks naks oli mutteri kiinni. Sitten vain pikkuisen kirrasin lisää että sai sokan paikoilleen. Jahka saadaan takaisin omille pyörilleen, niin tsekkaan isolla momenttiavaimella miten lähelle totuutta osui.

Kuva lopullisesta tuotteesta. Vielä pitäisi löytää vintagemmat kaiutinritilät noiden reikien peitoksi. Siinä oli jotkut 80-lukuiset rumat Philipsit, enkä niitä viitsi siihen laittaa. Toki nuo reiät olisi voinut paikkailla sopivalla vinyylinpalalla ja Nahkatohtorin korjaussarjoilla, mutta en älynnyt sitä ajoissa...

Tähän pyritään kasaamaan nurkkiin kertyneitä osia mahdollisimman paljon ja tarkoituksella käytetään mieluiten patinoituneita orkkispultteja kiiltävien kilopulttien sijaan (vaikkei tätä pussihousut jalassa rakennetakaan).

Siitä :)

Nyt saa eka kelvata. Loppusilaus teen kun hitsaan sen...

Tuosta nämäkin nyt lähtee. Ekaks kanttikoneella sit kutistamalla kaareva tussiviiva suoraksi...

Noniin, sisusta siis puuttui kokonaan ja tubbausten poiston vuoksi myöskään sopivia etupenkkejä ei ollut. Kahden istuttava vaneripohjainen apparinpenkki pakusta löytyi aihioksi: Siitä se ajatus sitten lähti, toinen hieman kärsinyt jatkoksi, ja leikkaa ja liimaa ja hiukan lisää putkea Puuilosta, ja 3 istuttava apparin penkki oli syntynyt. Penkki tuli etureunastaan kuplan moottoriluukusta napatuilla saranoilla kiinni, siten että sen saa kallistettua eteenpäin ja pääsee vararenkaaseen ja alla oleviin tavaroihin käsiksi. Bonuksena penkin saa helposti kokonaan irti ja voi nostaa pihalle ja istuskella vaikka siinä. Hanna Hyvinkäältä taikoi penkkiin verhoilut. Pehmusteet on tehty 2-kerroksisena siten että kovempaa alla ja pari senttiä pehmeämpää vaahtoamuovia päällä, ja tuli itsekin yllätyttyä että kuinka mukava penkistä tuli. 500 km:n päivämatkoja voi huoletta istumisen puolesta ajella. Takaosan sisustaminen aloitettiin laittamalla hieman vaneria seiniin. Ihan perälle saakka ei saatu tehtyä, mutta keskiosaan kuitenkin. Tässä oli suurena apuna Kyöstin juniksesta puretut vanhat vaneriverhoilut joista saatiin suoraan mallit ilman työlästä mittailua. Takaosaan piti vielä rakentaa jotain missä nukkua, ja hieman säilytystilaa, niin aloitettiin rock'n'roll sohvan rakentamisella. En halunnut vanerista runkoa kun Westfalioissa, vaan luotin rautaan tässäkin asiassa. Melkoinen mittailu ja sovittaminen ja ihmetteleminen alkoi kun saranat (Just Kampers) ei tuntuneet sopivan mitenkään niin että sekä istuminen ja nukkuminen olisi mahdollista. Ensi koetettiin netistä löytyneiden westfalian saranoiden ohjeen mukaan, mutta uustuotantosaranat ei osuneet edes reikiin. Myöhemmin syyksi ilmeisesti paljastui, että nämä uusio-saranat ovatkin ilmeisesti tölkin mitoilla tehtyjä. Loppujen lopuksi saatiin tyydyttävä ratkaisu aikaiseksi, ja nyt mulla löytyy sohvan rungosta cad-kuvat jos joku haluaa tuollaisen kopioida. Hannahan se taikoi patjat tähän, ja moottoritilan päälle tuli vielä samaa sarjaa oleva patja, joten nukkuminen ainakin onnistuisi. Kaapistoksi sovitettiin ensin palliksesta purettua westy-kaapistoa, mutta se jäi sovitteluasteelle, ja päädyttiin tekemään vain pieni säilytystila penkin viereen. Kaapiksi tekaistiin nurkkaan pieni jääkaappi / säilytystila, joka sai paremman puutteessa välttää. Jääkaapiksi löytyi Orimattilasta auton entiseltä omistajalta Volvon kuorma-autossa käytetty kompressorijääkaappi, Hyvä jääkaappi mutta kannen päällä ei voi säilyttää mitään jos haluaa sieltä jotain ulos.. Vähän mustaa väriä pintaan ja matto lattiiaan niin sai kelvata, vaikka väliaikaisuuden ja keskeneräisyyden tuntu jäikin aika vahvasti. Etuoviin tekaisin vielä samaisesta vanerista jonkin näköiset oviverhoilut, ja värjättiin nekin mustiksi. Elettiin huhtikuun viimeisiä päiviä, eli reissuun oli kuukausi aikaa kun ruvettiin asentamaan uutta moottoria. Huolella tehty 1835 kone paikalleen, niin kelpaa kiivetä alppiteitä ylös. Siis näin oli suunnitelma... Uudesta huoltoluukusta oli ilo asentaa uusi moottori paikalleen. Iloa kesti siihen saakka kun tuli käynnistyksen vuoro, jota ei sitten koskaan tapahtunutkaan.. Jotain mystistä on moottorissa, eikä se suostunut yhteistyöhön, ei edes luvannut. Kaikkea kokeiltiin useaan kertaan ja osia vaihdettiin toiseen, mutta pörinä ja pakokaasu puuttui.. Eipä ole tällaistakaan vielä sattunut.. (Uteliaille tiedoksi, että mahdollinen syy oli paksut imusarjat jotka jäivät kantamaan sylinteripelteihin niin että kannen ja imusarja väliin jäi usean millin rako..) Tuo vika ei vaan selvinnyt yrityksistä huolimatta, ja siinä vaiheessa kun lähtöön oli 2 viikkoa aikaa, niin vihelsin pelin poikki. Kuplasta hyvin toimiva 1600 kone 1-reikäkansilla irti ja junikseen pata. Ei kiivetty alppien mäkiä siis kovinkaan vauhdikkaasti... Kaikki alkoi olla siis valmista, mutta jotta ei tulisi tylsää, niin oikeasta etupyörästä meni kiristysmutterin kiristysruuvista kierre (huonolaatuinen tarvike). Toijalasta Teemulta palliksen raadosta hakemaan uudet tilalle ja homma pelastettu. Ja NYT siis kaikki piti olla valmista, niin 4 päivää ennen lähtöä alkoi bensa tuoksumaan hieman turhan voimakkaasti, ja bensatankkihan se oli ruvennut vuotamaan täyttöputken alta. Paikkasmassaa hätäratkaisuna pintaan ja lopputuubi matkaan mukaan, Hyvin piti kuitenkin ja vasta nyt tänä talvena on menossa uusi tankki paikalleen. Matkaan päästiin siis, ja koko reissu sujui ilman ainuttakaan murhetta, auto toimi kuten pitikin, mutta se on sitten toinen tarina. Tässä vielä kuva missä autoa rakennettiin tämä talvi, 18 neliön kerrostalotallissa tehtiin hommat sen jälkeen kun auto tuli peltisepältä.

Tuossa yli -20°C pakkasilla oli keppi niin pirun jäykkä ja alaspäin vaihdellessa rusahteli, ellei käyttäny välikaasua, joten kokeillaanpa 5W notkeempaa Low Viscosity täyssynteettistä.

Sitten olikin apparin oven vuoro. Tästä oli alasaranan alueen lisäksi vähän tuo ylempikin alareuna alkavaa ruostetta täynnä. Ja onneksi tuli harjoteltua sillä kuskin ovella joka oli vähän helpompi niin sai tähänkin lisää ryhtiä. Spesiaalirullia tehtiin taas sikkikoneeseen, että saa kantattua kaarevia pintoja. Sitten tuli taas ilmoitusasiaa hallin omistajalta, että menee hallin kaupan niin sai loppu joulukuun ja vuoden alun rahdata tavarat toiseen osoitteeseen. Jos nyt sais olla rauhassa hetken pidempään! Uudessa tilassa vielä tuo pintapellin viimeistely oveen.

Loppuviimeistely käsin. Vahingoiltakaan ei täysin vältytty, yhteen mäntään tuli pieni arpi. Ei pitäisi haitata toimintaa, pitää katsoa paljonko siitä jää näkyviin kunhan kaikki terävät kulmat on pyöristelty laki hiottu karhunkielellä.

Tuosta pitäisi taas uskaltaa jatkaa, lipsaus maksaa nipun euroja. Mäntäaihioita voi olla vaikea saada enää, pikku virheestä vain puristussuhde jää liian alhaiseksi ja sitten joutuu ahtamaan moottorin. Ja se vasta kallista onkin...