Leaderboard

Saatiin se akselikin asennettua ja hevosenkengät takapäähän ja ekaa kertaa autoa pyörilleen. Sillä välin jarruosien puhallusta kun alkoivat pihakelit sallimaan sen ja epoksia sekä polyuretaania päälle niin kestää vähän käyttöä. Sitten punnasin etulasin ja yhden sivulasin paikalleen. Sivulasi meni ehjänä mutta tuulilasi kärsi apparin yläkulmaan halkeaman joka pitää vaihtaa jossain kohtaa. Jarrukamat kuivuivat ja sain kasattua jarrut sorvattujen rumpujen ja levyjen kanssa ja koitettua uusia vanteita paikalleen. Olin tyytyväinen. Onneksi oli välillä vieraita pajalla reilulla tietäjänojalla belmontti huulessa niin hommat etenivät. Tyyppi ykkösen laatikko veks ja tyyppi nelosen pesään kunnostettujen vetarien kanssa. Sitten pannua reikään ekan kerran. Mieli oli korkealla. Sitten mieli olikin hyvin pian maassa. Kytkinkoppa ei ollutkaan oikea, kai sen joku tyyppi nelosten tietäjä olis nähnyt otsallakin, minä en. Tuota pari kertaa edes takasin ja automaattilaatikon starttia niin johan pyörii. Kunnes kompuroitiin piinaaviin sähkövikoihin, jotka nyt ehkä on kohdistettu virtalukon pohjaan, joka välillä toimii ja välillä ei. Välillä saattaa pyörittää niin perkeleesti mutta sytytysvirtaa ei tule, välillä taas joo. On lausuttu isä meidän, polvistuttu, kirottu ja potkittu. Välillä itkettykin. Ei auttanut. Kun avaimen kääntää virrat päälle ja käy suoraa startin navoista hälppäämässä niin räjähtää saman tien käyntiin. Virtalukon pohjia vaan ei ole paruzzilla eikä hotcarsilla niin että vappuajoihin saisi leiman. Jos sellainen löytyisi joltain ja pikana kirjekuoressa niin olis jees! Valotkin vielä pelaa miten sattuu mutta eilen illan päätteeksi kävin pihalla ekaa kertaa heittämässä ringin!

Vihdoin tuli projekti -66 valmiiksi, tänään rekisteröity ja katsastettu. Alkuperäiset kilvet tilattu. Jottei menisi liian hyvin niin katsastuskonttorilta takaisin talliin pajottamaan, kun tuliterä 6V startti taisi antautua. Alkoi rohiseen ja nyt ei enää sano yhtään mitään. Ei auta kuin illalla purkaa pois ja ihmetellä.

Ei ikinä Kinkkijakajaa, Mantorp 25v juhlamatka meinas loppua jo alkuun Kenpeeleen Keisarikunnan motarin päähän ku leikkas kiinni, kaikkien muiden ongelmien lisäksi muissa volsuissa jouduttiin soittaan laivalle että 5min ja ollaan satamasssa, aika haipakkaa satamaan mentiin.. Lossi ootti.. Toleranssit ei ollut kohdillaan jos ei edes parin metrin jatkolla liikahtanut akseli jakajassa..

Puola oli ihan oikein kytketty, mutta kesti näköjään nämä pari viikkoa kun testailin konetta. "Uudella" varaosa läjästä otetulla puolalla tärähtää taas heti kone tulille ja kumpikin starttiki pelaa ihan ok. Oisko hajonnu puola vetäny niin alas jännitteet, että startin solenoidikaan ei jaksanu vetää perille asti. Ei muutako leuka rintaan ja kohti uusia murheita [emoji28] Lähetetty minun SM-A715F laitteesta Tapatalkilla

Tsiigaas ristosu tää

niin ja itse jos askartelet niin jotain 1500-2000€ kun varaa lompakkoon rahaa remonttiin, niin ei tule pahoja ylläreitä. Osiin ja koneistuksiin saa helposti tuon verran katoamaan nelkun kanssa varsinkin jos kyseessä on joku 70 luvulta peräisin oleva moottori.

Ei kannata kosketuskulman kanssa alkaa ollenkaan murehtimaan, sekin on niitä hipluuhommia jos/kun auto muuten toimii. Riittää kun kärjet aukeavat niin auto kyllä toimii, minimi välys taitaa olla jotain 0,4mm jos en nyt väärin muista. Tällä hetkellä omassa tallissa ei ole kuin yksi kärjellinen jakaja ja senkin asensin jo vuosia sitten joten e ole tarvinnut sitäkään hiplata. Öljyähän nämä voivat vuotaa sitten ihan mistä tahansa ja nekin vuodot selviää pääsääntöisesti kun koneen ottaapöydälle tutkittavaksi. Huom! selviää, eivät välttämättä korjaannu vaikka mitä tekisit 😅 Jos nelkun puhallin on märkä niin oiskohan siellä kampuran stefa entinen tai sitten jotain muuta niillä nurkilla. Teoriassa sinne puhallinkoppaan päin ei öljy oikeastaan pääse muualta tulemaan, kun ropelli puhaltaa tavaraa kokoajan ulospäin. Puhaltimen pään stefan pystyy vaihtamaan kone paikoillaan tai ainakin puhaltimen irti käyttämällä näkee tuleeko se öljy sieltä vaiko jostain muualta. Jos haluat tehdä itse ja säästää, niin kaupasta tämä kirja https://www.adlibris.com/fi/kirja/rebuild-aircooled-vw-engines-hp255-9780895862259?gclid=EAIaIQobChMIhpTwjYS29wIVhpiyCh0HFAwREAQYASABEgLP6PD_BwE Siinä on myös nelkut käsitelty. Täyttä asiaa ja kone tulee kuntoon. Sitten kun kone on niputettu tuon kirjan oppien mukaisesti ja käy, niin voi alkaa hifistelemään sen Solex säätöohjeen tai kosketuskulmien kanssa.

Sambassa viitattu orggis dokumentaatio mikä löytyy osoitteesta http://www.itinerant-air-cooled.com/viewtopic.php?t=7767 on hyvä tai itseasiassa täydellinen mutta sitä pitää noudattaa täysin orjallisesti, yhtään toimenpidettä ei saa jättää puolitiehen tai tekemättä. Ennenkuin kaasareita voi alkaa edes säätämään edellä mainitun ohjeen mukaan, pitää niiden alla olevan tekniikan olla täysin kunnossa. Joka pytyssä puristuspaineet kunnossa, kannet kunnossa, venttiilit, venttiilien säädöt, ei imuvuotoja missään, jakaja täysin kunnossa (ei väljää, alipaine toimii, kärjet kunnossa), tulpat, tulpanjohdot. Sitten myös kaasarit pitää olla täysin tikissä, puhtaat, rempatut, ei väljää läppäakseleissa, kaikki sähköhimmelit täysin kunnossa, kaikki kaasareihin kuuluvat osat paikoillaan, jne. Sitten voi tai kannattaa vasta alkaa tuota Solexien säätöohjeistusta kahlata läpi. Itseasiassa jos tuo kaikki muu edellä mainittu on kunnossa, niin auto kyllä pelaa ilman ongelmia kun kaasareista on väännetty vaikkapa säätöruuvit 2,5 kiekkaa auki ja sytkä asetettu valokynällä sinnepäin jakajaa pyöritellen. Samoin sinne keskustyhjäkäyntipiirille (jos kaasareissa on sellainen) voi ruuvata ne ohjeessakin mainitut pari kiekkaa auki perus säädöt, loppu on sitten hipistelyä. Pamahtaa laakista käyntiin ja voi lähteä vaikka samantien koeajolle. Sitten sytkän voi asettaa ajoituslampulla alipaine irti 8-10 asteeseen, kun kone pärisee tasaista 850-900 kiekkaa minuutissa. Tuo Solex ohjeistus on tarkoitettu hienosäätöön ja kaiken viilaamiseen pilkulleen kohdalleen kun auto muuten pelaa OK. Tsemppiä ;)

Siis homman nimihän on juurikin se että jos sen johonkin korjaamo x viet niin varmasti saat itse paremmaksi jos vain noudatat annettuja ohjeita oikein. Tuo samban topickki on hyvä mutta tosiaan sinun pitää silti osata pysähtyä jos joku ei menekkään niinkuin siinä puhutaan.

Tätä varsin perusteellista esitystä olen pitänyt jonkinlaisena ohjenuorana: https://www.thesamba.com/vw/forum/viewtopic.php?t=399195 Tietenkään en pidä itseäni vielä minään asiantuntijana, mutta tuntuu, että keskimääräisen juuri koulusta päässeen asentajan kyllä päihitän, mitä tähän autoon tulee. Yksi vanhan koulun käynyt ammattiasentaja on myös ollut ajoittain apunani. Tukenani on myös ollut erilaisia korjauskirjoja. Pitää nyt vakavasti miettiä myös tuota pajalle vientiä. Minulla on vaan omat pelkoni senkin suhteen. Minulla on ollut paljon vanhoja autoja, joita olen korjaillut itse ja vienyt korjaamoille vuorotellen. Ja korjaamoilta tulleista ei sitten tiedä, mitä on tehty. Eivätkä ne ammattikorjauksetkaan aina ole kovin kauas kantaneet.

Perhana olimpa sokea, ku HöpöHeka on aina Skellen retkillä vetänyt niitä isoja Fazer:in pusseja tyyliin Re-Mix, Ässäpusseja jne.. Käsi oli enemmän herkkupussissa ku vaihdekepissä 😀

täälä ei ihan vappuna vielä tunska valmistunu. Maalarilla kiire penkin tekijällä kiire.. Ja vähä viitteitä siitä että tunskan viereen on ilmestymässä vesijammu.

Hyvä! STP on ryssä ja Kärkkäinen Natsi.

Kiitos kiitos. No lähinnä lähdin sitä kaventamaan kun vaihdan vanteet uustuotantovehkeisiin niin niissä on parikyt milliä pienempi ET. Niin että vanteen lippa ulospäin on kauempana sen 20mm jos ja kun vanne on yhtä leveä 5,5 tuumaa. Ja vakiorengaski on jo aika lähellä lokarin reunaa plus kun madaltuu vähän niin vielä enemmän. Siinäpä se.

Joulunpyhinä sai vähän aikaa jatkaa puuhastelua. Hitsattiin kynnyksen vahvike paikoilleen ja vedettiin ferrexit sisään jos ei heti ruostuis takasin. Ja sitten kotelon sisäpintaa paikalleen. Ja sama ferrexi käsittely ulkopinnalle ja pistehitsillä kiinni. Sauman vetelin migillä hepeillä kiinni ja hioin hepit alas ja vetäsin tinan saumaan. Jos kestäis vähän aikaa. Ja lopuille saumoille sama tinakäsittely ja pintojen viimeistely. Ja lopullinen pinta paikallaan... Ihan silmiä siristämällä menee samasta väristä. Lopuksi kotelon etupää umpeen ja tunkinkorva takas paikalleen. Seuraavaksi pitäis poikittaispalkkien päät uusia koteloon kiinni.