Ketsa

Joskus pykäliä lueskelin kohtuu tarkkaankin ja hiukan kyselin aiheesta konttoriltakin. Sellainen mielikuva aiheesta jäi, että kyllä tukivarsimuutokset olisivat mahdollisia, kunhan käyttää tehdastekoisia osia ja oman työn tekeminen jää korvakkeisiin.

Uusien tiivareiden kanssa ei yleensä tule painettua ensimmäisellä yrityksellä lasia riittävästi alaspäin. Kaverin pitää kokoajan painaa lasia alaspäin sen mitä näpeissä kitkaa riittää samalla kun itse vetää narulla tiivistettä paikoilleen. Siitä huolimatta lasi saattaa vaatia vielä paikalleen mentyään voimakasta, mutta hellää avokämmenellä koputtelua yläreunaan, jotta lasi asettuu oikeaan kohtaan.

Suuttimen paikka määräytyy moottorista haettavien ominaisuuksien mukaan. Jos haetaan mahdollisimman hyvää katuajettavuutta, niin suutin lähelle venttiilä ja ruiskutus suoraan lautasta kohden. Ilman ja bensan sekoittamiseen kaasarityyliin ei ole tarve, koska bensa ruiskutetaan paineella hienoksi sumuksi. Tuplaläppärungoissa parasta katukäyttöön lienee rakentamisen helppous. Saa kaupasta bolt-on palikkoja, eikä tarvitse painia tilanahtauden kanssa.

Asiallisimman näköinen toteutus oviaukkojen vahvistamisesta mitä minulle on tullut netissä vastaan.

Etsi -toiminnolla löytyy monta otsikkoa möhköjen madaltamisesta.

Aatu jutut ei paljoa säväytä, mutta Red Paronin uusi maalipinta on söpö :-)

Jos paine otetaan kannesta ulos, niin sitä ei saa mennä tulppaamaan. Pumpulta kun ei ole tälläisessä ratkaisussa normaalia sisäistä kanavaa. Teräsnipat ovat lujempia, eivätkä likimainkaan yhtä tarkkoja kiristysmomentista. Katukuplaan alumiiniset ovat ihan yhtä hyödylliset kuin marimekon verhot tuvan ikkunalla. Eli jos sellaisista tykkää, niin sitten sellaiset pitää olla.

Joko lopun tilanne pian tulee, että pääsee nukkumaan? ;-) Kiitokset Petterille kuvista ja raporteista!

Onko oikeasti todennettu, että vika on bondereissa? Vai olisiko perinteisesti vika auton sähkönsyötössä tai sen puuttumisesta? Tai ehkäpä jopa bonderin asennuspaikassa? t.öljyllä lotraaja ps. mr Jeeves, jättäkää se rautahäkkyrä pihalle kun pääsette takaisin urpojen pesälle. Kootaan se pihalle kököttämään talveksi.

No, niin tänään vielä kello 14 kaikki näytti olevan hyvin. Kolmannen varastossa olleen öljynjäähdyttimen sai kuin saikin mahtumaan etuluukun alle siirtämällä tankkia taaksepäin, tekemällä bensan imuletkun nipoituksiin muutoksia ja epätoivon vimmalla etsimällä rautakaupasta vielä aamulla puuttuvia letkutuksen mahdollistavia muhveja. Ei vaan jaksa ymmärtää mikä peikko on selkään kiivennyt kun tämänkin kennon kanssa tulos oli sitten tämä... Arvatkaapas ostanko seuraavaksi uuden kennon :-/ Mutta tänä iltana on klo 10 parempi onnisilla Urhoilijoilla lähtö käsillä Jurvassa, joten kaikki kynnelle kykenevät pohjanmaan ilmaharrastajat paikalle ihmettelemään loistavaa menoa mutkaradalla!

Riittäisi varmasti monenlaiseen urheiluun. Mukavuussyistä jännite on kuitenkin nostettu 12 volttiin, mutta watteja on mulkosilmissä vain tuo 35 :-)

Ei ole montaa yötä enää kesän viimeiseen Urhoon... Suurimpina murheina on tiimiläisten työkiireiden lisäksi ollut öljynjäähdyttimiin tiivistynyt huono tuuri, jo kaksi varastossa ehjän statuksella ollutta öljynjäähdytintä on osoittautunut vuotaviksi :-/ Huomenna hakemaan viimeistä oljenkortta kaukovarastolta. Toivottavasti olisi ehjä ja pääsisi lauantaina kurvailemaan tankillisen pari, jotta saisi tämä topikin kuitata valmiiksi, eli latolöydöllä olisi Urhoiltu... Muuten joutuu pitämään topikkia auki vielä koko talven :-)

Kohtalon ivaa, mun eka Hoover modattu kone lähti tulille juuri perjantaina...

Ei kai ne nyt enää lähde tuota SCC:tä siirtämään pois Urtsin alta?

Ainakaan minä en osaa päätellä kumpi olisi enemmän tarkastajan mieleen. Ylempi lienee sopivampi suoraan ladosta museoleimalle ajetussa entisöimättömässä suurinpiirtein alkuperäiskuntoisessa seiskakakkosessa. Alempi sitten sopivampi kauttaaltaan maalatussa ja käpistellyssä autossa. Museoautoja (ja pussihousuja) on ehkä jopa laajempi skaala kuin rekenneltuja autoja. Esimerkiksi Virtasen museoautoja voi kiertää kerta toisensa jälkee uudelleen ympäri yksityiskohtia poimien ja asioista kysellen. Toisia museoautoja taasen ei haluaisi museoautoiksi edes uskoa ja yleensä niiden omistajien kanssa jutellessa tulee esiin veronkierto muutaman lauseen jälkeen. Ei muuta Åke kun leimalle. Jos ei mene lävitse, niin mennään abcelle jurnuttamaan :-)

Hyvä-hyvä! Loistavaa!

Samalla tallilla majailevat VeeWeeäRrän ry -urhoilijat vihjaisivat, että yöllä ajettavissa urhoissa on taktiikan kannalta erittäin oleellista varustaa menopeli tehokkailla valonheittimillä edellä menevän ajokin hiilostamista silmällä pitäen... Eihän siinä sitten auttanut muu kuin lähteä rakentamaan telinettä valonheittimelle. Onneksi Valtosen Petterin 'suurelta varastolta' löytyi urapuskin valoraudan aihioksi. Hiukan tuossa puskimessa oli puuhaa, koska ilmeisesti varastotilan säästämiseksi se oli väänetty kahdeksi palaksi :-) Tältä valopatteri näyttää ennen autoon asennusta: PS. Kiitokset Korpelalle puskimen puhaltamisesta. Lohduttavaa tietää, että on olemassa edes yksi homma, johon meidän tallilta löytyy ammattimies. ;-) PPS. Koitas Petteri löytää takapuskurikin sieltä varastoltasi.

Talon maalaamisesta ei hajuakaan, mutta täysin itseopiskelleena omat autonsa 20 vuotta maalanneena harrastelijana seuraat vinkit: - Halvat ruiskut on näin jälkiviisaana vaikeita pitää puhtaana. Ilmeisesti sisäpinnat niin rosoisia, että välillä vaan jää kontsää. Mutta kyllä niilläkin aina muutaman kerran saa maalattua. Sitten kun alkaa homma tökkimään ja maalaria ahistamaan, niin suosiolla romuun... - DeVilbiss FLG-5 on hintansa väärtti ruisku, ei tule tuohon tottumisen jälkeen enää ainakaan normaalikokoista halppisruiskua ostettua. Ruiskun mukana tulleesta ohjeesta löytyvillä perussäädöillä on maalaukset onnistuneet murheitta. Epoksia varten hommasin isomman suuttimen/neulan ja inerta 5 ruiskutus onnistui hienosti kohtuullisella ohentamisella ja ruiskun sai helposti puhtaaksi. - Maalin ohentamisessa on oleellista mitata lisättyä ohentimen määrää, että onnistuu tekemään toisenkin kannullisen hyvää sekoitusta sopivan ohenne määrän löydyttyä. Itse tuijotan vain sekoitustikusta valuvaa noroa, jonka pitää pysyä yhtenäisenä ja virrata "sopivasti". Tuohon "sopivaan" pääsee kiinni maalaamalla ensin oikealla automaalilla ja noudattamalla sen maalin mukana tullutta ohennusohjetta. - Varaa ruiskunpesua varten aina vähintään 1L ohennetta katastrooffia varten suunnitellun ohenne määrän lisäksi.

Heitäs maalailujen jälkeen kommentilla kuinka tuon teknodur 0190 ruiskutus onnistui ja millainen pinta syntyi.

6v, vanhat puskurit, vanhat töötin ritilät, vanhat takavalot, karumpi ratti, hyvin vähän ilmaröörejä kojetaulussa, karu kattoverhoilu ja vanha pensamittari ainaskin. Mutta makaavalamppuista -68:ia en ole kyllä mistään dokumenteista pongannut...

Olisiko tämän viikon isoissa sateissa vuotanut jostain tiivisteistä vettä sisälle ja se nyt hikoilisi lattian lävitse vettä ilmatölkin alle?

Ei kai nyt sentään -68:ssa, vaikka olisi kuinka 1200-malli?

685. vw1200 vm.-70.

Puskureilla ja astinlaudoilla saisi helposti ja pienellä rahalla suuren parannuksen aikaan...

Itse ostin Redlinet Freetecnicsiltä ja ne oli kyllä luvatun laadukkaat ensi hiplailujen pohjalta arvioituna. Ovat kyllä tosin hitusen arvokkaammat kuin Pipercrossit.