Peräpäivä. Nyt oli kyllä sovituslaakerit enemmän kuin tarpeelliset. Parikymmentä kertaa piti kasata ja purkaa koko laitos, ennenkuin pääsin haluttuun lopputulokseen. Olisi järki lähtenyt piukkojen, lopullisten laakereiden kanssa. Romulootasta pääsin purkamaan muutaman peränkin, että sain haalittua sopivat shimmit kasaan.
Jokainen perä on yksilö 😉 Tässä piti vähän vingutellakin, että sai edes miliisi välitykset paikoilleen. Edellisen perän kun kasasin, niin se meni kertalaakista kohdalleen, eikä tarvinnut shimmailla tai vingutella yhtään.
Jahka tän saa lopullisesti nippuun, niin pääsee taas kiillottamaan. Nyt on jokapaikka täynnä tahmaisia sormenjälkiä 😞