Leaderboard

Mut eikös siinä oo leima nyt voimassa? Ku se lakihan muuttu sillon keväällä.🤔 Mä pakkasin repun jo taas valmiiks.😁

- olen mitannut ja säätänyt venttiilit: 0,15 mm. Tämä on hyvä, käynnin kannalta tärkeintä on se että venttiilien välys on sama kaikissa imuventtiileissä ja sama kaikissa pakoventtiileissä - olen mitannut ja säätänyt kärkivälin: 0,5 mm. Tässä on kymppi liikaa, oikea kärkiväli on 0,4 mm - olen mitannut ja säätänyt sytytyksen tyhjäkäynnillä: 9° ennakkoa letku kiinni, kuten ohjeista olin ymmärtänyt. Tämä on ok nykybensalle, kuten aiemmin on todettu. - olen katsonut tulpat, mutta myönnän, etten ehkä tarkistanut kärkivälejä rakotulkilla, vain silmämääräisesti. Aika harva varmasti tänäpäivänä tarkistaa tulpan kärkivälejä rakotulkilla 🙂 - olen myös ajatellut, että vaihtaisin tulpat uusiin, ja mahdollisesti myös johdot. Johdot kannattaa mitata ja varmistaa että kaikissa on samat arvot. Tulpat kannattaa uusia "varmuuden vuoksi", suosittelen hakemaan Motonetistä Bosch 4-kärkitulpat WR78

Nyt pitää kyllä todeta että ketään tuskin jaksaa enää kauheasti vinkkeja antaa miksi autosi ei käy kunnolla kun et noudata ohjeita niinkuin on pyydetty. Esim jos säädät venttiilivälykset niin ne pitää mitata tai sitten olla vahva kokemuspohja että ne saa ilman mittausta edes suurinpiirtein kohdalleen. Ja jos jätä sytytyksen osittain säätämättä siittä ei tiedä kukaan mikä vaikuttaa enää mihinkään kun yhtä asiaa ei ole ensin suljettu pois mahdollisista vioista. Eli koneen säätö on prosessi jossa toinen huonosti oleva säätö vaikuttaa toiseen. Eli lyhyesti ilmaistuna jos sinulla on esim pimeänä oleva tulppa tai yksi välillä pimeäksi menevä tulppa ja/tai siihen päälle huonosti säädetty kärkiväli tai mahdollisesti huonot kärjet niin kaasareiden säädöillä voit saada auton käymään paremmin mutta se ei koskaan tule käymään niinkuin se voisi parhaimmillaan käydä, koska voit helposti kompensoida kaasarin säädöillä esim sytytyksestä johtuvaa huonoa tyhjäkäyntiä. Ja edellämainittujen sytkäosien kanssa puhutaan parin kympin osien vaihdosta ja muutaman tunnin työstä vaikka olisi vähän hitaampikin asentaja. Ja mitä tulee esim sytkän säätöön niin onko sekään tehty ohjeen mukaan kun tietyt jakajat säädetään alipaine irroitettuna ja toiset alipaineletku kiinni. Ja jos on alipaineletku kiinni niin silloin huonosti tai väärin säädetyt kaasarit voivat vaikuttaa kellolle tulevaan alipaineeseen joka voi näennäisesti näyttää että sytkä on pielessä. Tietenkin jos kärkiväli on päässyt muuttumaan ohjearvosta edes vähän se vaikuttaa sytkäennakkoon. Ja tosiaan jos et mittaa rakotulkilla tai kosketuskulmamittarilla onko kärkiväli oikein se on luultavasti väärin ja et myöskään sytytysennakkoa tästä johtuen saa säädettyä oikein.

Kirpaisee köyhää hiukan lompakon kohdilta jos vuosimalli sattuu olemaan pitkällekin 2000-luvun puolella...

Eilinen lumimyräkkä muutti suunnitelmat ja pääsin teräkauppaan vasta tänään. Askartelin terästangosta ohjurin reikäsahalle, kun tuo halpispylväspora tahtoo välillä olla mallia vispilä 😉 Aski istuu nätisti lohkon perään. Pahin jännitys on nyt ohi. Hieman arpapelillä tehdyt mitoitukset osoittautuivat aika hyviksi. Joka puolella on pelivaraa. Biltsun suodatin menee heittämällä ja saattaapi vielä käydä niin, että orggis suodatinkin tulee mahtumaan. Täytyy vielä tovi tuijotella ja mittailla tuota lohkon ja askin kulmaa ennenkuin pätkin kehdon putket. Pitäis varmaan saada lohko vaateriin silloin kun mopo on pystyssä ja omien pyöriensä päällä. Kehdon putkia kun vääntelin, niin en älynnyt ottaa huomioon vaihdepoljinta ja sen ulokkeita askissa. Mutta tuurilla mentiin ja tännekkin kohteeseen tulee jäämään 15-20mm pelivaraa 😛

Kertauksen vuoksi: - olen mitannut ja säätänyt venttiilit: 0,15 mm. Tein sen sillä perusteella, että v. 1972 mallissa piti olla tavalliset pakoventtiilit, mutta sitten aloin jälkikäteen miettiä, voisiko tässä sittenkin olla nuo natriumtäytteiset, jolloin olisi pitänyt olla 0,20 mm.. - olen mitannut ja säätänyt kärkivälin: 0,5 mm - olen tutkinut silmämääräisesti ilmaletkut. Olen silti ajatellut, että vaihtaisin ne varmuuden vuoksi uusiin. - olen mitannut ja säätänyt sytytyksen tyhjäkäynnillä: 9° ennakkoa letku kiinni, kuten ohjeista olin ymmärtänyt. Se oli tosiaan päässyt muuttumaan edellisen säätöni jälkeen. Oletan, että olin kiristänyt sen huonosti, kun en ollut tehnyt siinä välissä muita kuin venttiilien säätöjä. - olen katsonut tulpat, mutta myönnän, etten ehkä tarkistanut kärkivälejä rakotulkilla, vain silmämääräisesti. Olen myös ajatellut, että vaihtaisin tulpat uusiin, ja mahdollisesti myös johdot. - olen säätänyt kaasuttimet ohjetta mahdollisiman tarkkaan seuraten. Joissakin kohdissa olen poikennut ohjeesta, kun autossani ei ole kyseisiä 'amerikkalaisia' osia. - olen mitannut vastuksen akulta vaihteistolle, ja mielestäni se oli riittävän alhainen: 0,5 ohm. - olen yrittänyt sanoa, että homma on kesken, kun aikataulut ja tilat eivät ole sallineet täysipäiväistä panostamista tähän. - olen kiitollinen kaikista saamistani vinkeistä! - olen varmaan unohtanut kirjoittaa tähän jotakin, mitä olen tehnyt.

Kirkkovene etuikkunassa-arvostan 😉

Ja vaikka ovissa & sivuoviaukossa on vielä hitsattavaa, piti vaihtelun vuoksi kokeilla eheyttää Brassi Fleetline takakulmat vanhemmille takavaloille sopiviksi. Haastavaa oli tämä 0,75-0,80mm pelti hitsata.

Museoaihio? Pallis Oulussa. Toivottavasti jäis Suomeen, mutta se on raha, joka puhuu.

37

No-niin! Osat saatu moottorikoneistamolta, joten huomenna pääsee suorittamaan kylmäkasauksen ja miettimään haasteita ja osapuutteita. Sitä ennen kuitenkin muutama kuva siitä mitä lohkolle tapahtui joulun pyhinä. Lista siitä mitä lohkosta pitää tarkistaa ja mahdollisesti modata sen kuin kasvaa vuosi vuodelta... Tämä lohko kun oli jo pitkälle tehty, niin suurimman osan listaa pystyi hyppäämään ylitse, mutta syystä tai toisesta kolmospytyn pinnapultin upotusta ja case savereitä en ollut tähän lohkoon tehnyt. Erityisesti kotitallissa oleva pylsäporakone on sen verran lelu, että olen sorvannut hyvin yksinkertaisen poraohjurin tuohon 3 pytyn pinnapultin upotukseen. Eihän tuolla valmista reikää saa, mutta kun on 8 mm reikä suorassa, niin ei se siitä enää sitten niin herkästi vinoon mene. En osaa sanoa kuinka tärkeä tämä modaus on siviiliautoissa, mutta ainakin tässä tulevassa käytössä uskon, että tuo vähentää merkittävästi halkeamisen vaaraa kolmos pytyn takaa, kun pinnapultin aiheuttama kuorma on runkolaakeripukilla, eikä ylempänä heikommassa osuudessa valua. Alla olevassa kuvassa case saver asennettuna. Joulun alla Valtonen pirulainen esitteli minulle lentokonelohkojaan ja laittoi vielä yhden mukaani kulkeutumaan etelää kohden. Aikani kun kiusasin itseäni ajatuksella lentomoottorin keskimmäisen laakeripukin läpipulttauksesta, totesin modauksen olevan tehtävissä omilla työkaluillani ja tämän moottorin olevan aivan loistava kohde kokeilla tuon hyötyjä, koska moottori kokee kovaa kiusausta ja on varmasti pian taassa osina ja paljastaa kokeen tulokset... Homma lähti matkaan runkopukin pinnapulttien poistolla ja läpireikien porauksella poraohjurin avustuksella. Haastavinta kotiverstaalleeni tässä modauksessa oli tämä tilanne, eli toisen reiän puhkeaminen juurikin valun kevennykseen. Tai siis oikeastihan haaste on vain jyrsinkoneen uupuminen 😞 Ongelman ratkaisijaksi syntyi kaikkien takatasaiminen irvikuva - venttiili, johon tein hitsillä ja rälläkällä kaksi hammasta ja hitsasin pultin lautaseen akkuporaan kiinnitystä varten. Eli venttiilin varsi menee lohkossa olevaan poraholkkiin ja ottaa sieltä ohjauksen. Naurattaa itseäkin 🙂 No, tasaus ja upotus syntyivät kuitenkin karusta työkalusta huolimatta. Tosin tästä ei tullut tarkka kopio lentomoottorista, koska alkuperäisessä konstruktiossa tuo upotus ei ole samankeskeinen laakeripukin reiän kanssa, vaan upotus on keskitetty tuohon valun kevennykseen. Oikeassa lentokonemotissa upotukseen on tehty holkki alumiinistä, eikä holkkia ole siten hitsattu kiinni. Itse päätin tehdä holkin magnesiumista ja hitsasta sen pinnasta kiinni. Ei sillä, että hitsille mitään lujuutta voisi laskea, mutta on ainakin (toivottavasti) tiivis ja estää mahdollisen öljyn hikoilun. Holkin valmiin mitan piti olla 22,4 mm +0,03 -0,00 ja täytyy sanoa, että moisen aihion löytäminen lohkosta ei ollut sitten alkuunkaan niin helppoa kuin kuvittelin. No, yhden paikan löysin... Mittailujen mukaan upotuksen ja holkin välille piti jäädä satkusta kolmeen välystä ja vasaralla naputtelemalla holkki upposikin paikoilleen (tosin lohko oli 50 astetta lämpimämpi kuin holkki, eli vähän välys vielä kutistui). Läpipultilla varmistus, että pysyy pohjassa, TIGillä hiukan räkää ympärille ja isommalla tasaimella tasaus. Jossain kohtaa pitää vielä sorvata vahvempi prikka vielä tuohon korialuslaatan tilalle. Prikka kuitenkin kantaa sekä lohkosta itsestään, että tuosta lisätystä holkista, eli pitäisi oikeasti tukea tuota laakeripukkia. Lopuksi vielä kuva lentomoottorin runkolaakeripukin "pinnapultista". Eli lisäosa on vain M10 kokoa ja lohkon kierrekkin säilyy, eli kyseessä ei ole perinteinen läpipulttaus. Tässä tapauksessa tosin perinteinen läpipulttaus olisi ollut helpompi tehdä, koska moottoriin ei tule öljynjäähdytintä ja jäähdyttimelle tulevat kanavat olisi voinut sillä tukkia. Aika näyttää oliko homma vai kivaa puuhastelua, vai onko tästä jotain hyötyäkin. Ja jos on, niin mitä 🙂

Joululahjaksi uuden kesäkulkuneuvon😎