Kharon

Joo ja ei. Etujarruletku oli muuttunut takaiskuventtiiliksi, tuon sain korjattua varttitunnissa ja sitten sillä pääsi jo ajeleenkin pitkin ja poikin, jarrutkin toimivat. Ajelin sillä siirtolapuilla tallilta kotiin ja kotoa toiselle tallille, ei ollut mitään ongelmia, kunnes sitten katoin että onpas jarruputket ruosteessa ja purin kaiken pois että saan vaihdettua putket. Vanha pääsylinteri oli sen verran syöpynyt sisältä että meni vaihtoon vaikka sinänsä toimikin vielä. Uusi pääsylinteri on ehjä kun 3 pyörään sai jarrut, ei se siitä voi olla kiinni. Tai ... öh ... epäilen että ei ole siitä kiinni. Mikään ei enää ole ihan varmaa tässä hommassa. Mutta 3-pyöräjarrut minulla jo oli, se on tiedossa. Veikkaan kuitenkin että se vaihdelaatikon yli menevä mutka on täynnä ilmaa eikä halua tulla pois. Se on aina vaikea kohta ja on varmasti sotkenut asiaa aiemminkin.

On, vähän liikaakin. Joskus on jäänyt tiukaksi ja silleen saa hassuja juttuja aikaiseksi.

"Turva"kehikon? Turvallisuusfasismi elää ja voi hyvin. Mitä tahansa näemmä voi vaatia vedoten "turvallisuuteen". Tottakai yhdistettynä laillistettuun varastamiseen: Poikkeusluvan käsittelija saa virkamiehenä valtiolta tasan saman summan, on hakemuksia käsiteltävänä tai ei. Olisikin hauska tietää että kenen taskuun tämä raha täsmälleen ottaen menee.

En oikein usko, ilman takapään jarruja tuo oli jo ihan kelvollinen. Josko olisi pääsylinteri niin kyllä sen pitäisi vängätä vastaan sitten joka kohdassa. Toki tämä on ollut sellaista säätöä että mikä vaan tuntuu mahdolliselta. Pitää vielä ilmata tuo toinenkin takapyörä osissa ja ellei sekään auta niin sitten tuumitaan lisää. Tallin piha on tukevasti jäässä, ei ole vielä kiirettä. Ei kyllä sekään auta, kun bensatankki on hiekkapuhalluksessa ja se kuulemma etenee kunhan puhallusvehkeet löytyvät hangen alta, eli ihan heti ei kyllä tapahdu mitään. Vaan tuleepa ainakin päältäpäin siisti tankki. Sisältä putsattu irtoroinat pois ja uusi suodatin pohjaan, luulisi tuolla taas pärjäävän pitkän aikaa.

Onhan se nyt, kun viimein paikkasivat kaikki montut siitä. Se myös näkyy, pohjoiseen mennessä on oikeassa reunassa valkoisen viivan molemmin puolin paikka-asvalttia vähän väliä ja Turuntien Helsinkiin päin menevässä rampissa pitkiä pätkiä paikka-asvalttia. Samaisen rampin Kiloon menevästä haarasta löytää useampia neliömetrejä ihan uutta paikkaa. Tulee ajeltua aika usein, kun reitti tallille menee tuota kautta. Joskus joulun jälkeen ei ollut, nuo ovat kaikki helmi-maaliskuun aikana ilmestyineitä.

Jäi eilen vaivaamaan se neljäs ja ihan samalla tavalla vastustaa kuin nuo muutkin: Putki kiinni, ilmaus, ilmaa tulee, ilmataan kunnes ei enää tule ja jarrupoljin painuu taas lattiaan asti. Puh. Jonkunlaista vastarintaa se tekee että ihan tyhjää ei poljeta, mutta ei ole myöskään jarruja ja liitettävänä siis oli oikea takajarru T-haarasta eteenpäin: Pätkät putkea, letku ja sylinteri joita kaikkia on ilmattu jo aiemmin, ei olisi pitänyt olla ilmaa kuin liitoksen avaamisesta syntynyt pieni määrä. Uskomaton laitos. Joskus taannoin rakentelin pemariin abs-yksiköstä taaksepäin kaikki jarruputket uusiksi, teräsputket kun olivat ruostuneet tuhdisti, ja sekin ilmaantui murto-osalla sekä työstä että jarrunesteestä, vaikka oli abs-yksiköt ja kaikki matkalla. Kuplaan on nyt menny 1,5 litraa nestettä, moninkertaisesti koko jarrujärjestelmän tilavuus, ja silti on ilmaa vielä jossain, oikein paljon. Käsien nahka ei tykkää yhtään jatkuvasta jarrunesteessä uittamisesta, pakollinen tauko kunnes vähän tokenee.

Noniin, pääsylinteristä löytyi iso kupla. Hohhoi. Vain yksi, mutta sehän riittää. Otin siis taakse menevän putken pois ja ilmausruuvi tilalle että sai ilmattua pääsylinterin erikseen. Sitten vielä ilmasin etujarrut varmuuden vuoksi ja havaitsin että minulla on etujarrut. Positiivista. Taakse menevä putki paikalleen ja takana T-haaraan ilmausnipat putkien tilalle ja putkelle erikseen ilmaus. Jarrut löytyvät edelleen. Aina vain paranee. Ilmausnippa pois ja vasemman takapyörän lyhyt putki takaisin paikalleen. Se oli tietenkin täynnä ilmaa kun se oli lattialla, mutta ilmaantui kiltisti vaikka olikin mutka ylöspäin (väistää käsijarruvaijeria) ja nyt on sitten 3 jarrullista pyörää. :) Vapaaliikettä polkimessa on koko lailla, mutta jääpä lattiaankin vielä matkaa ja poljin ei juurikaan jousta, että ilmaa ei ainakaan paljoa ole enää missään, selkeä parannus vanhaan. Tälle illalle oli suunnitelmassa jo että jos 3 pyörää saa niin lähden kotiin, homma etenee. Joko jatkuu huomenna tai sitten ei, tallin piha on niin jäässä että koeajolle ei ole mitään asiaa vielä aikoihin.

Vakiovanteet alla minullakin ja aika korkea rengas vielä, 65-sarjaa. Mutta kävin katsomassa paria monttua kehällä vähän lähemmin ja vajaa metri mittaa, syvyyttä yli 5cm ja täysin terävät reunat joka puolella .... tuommoiseen kun ajaa 80 lasissa niin kyllä saa rengas ja vanne kipeätä.

Honda palvelee varsin hyvin, CB750:n omistajat ainakin raportoivat että kaikkia osia saa. Ei välttämättä kovin nopeasti eikä halvalla, mutta jos on aikaa odotella Japanista asti niin rahalla saa. Muilla vaihtelevasti, mm. tuohon omaan Kawasakiin ei enää saa laakeriliuskoja. Isoa nippua muita osia saa mutta se ei nyt auta kun tarvitsisi ne liuskat. Pöh.

Kesätassut joutui käyttöautoon ostamaan. Vanhat täristivät ja rengasliikkeen kanssa katsottiin niin kahdessa runko särki ja vanteessa suora kohta. Voi pöh, viimesyksyisten monttujen satoa. Loputkin kaksi olivat lähellä sakkorajaa, joten uusiksi kaikki. Rengasliike lohdutti että parikymmentä autoa tänä talvena tullut hinausauton lavalla vanteen ja renkaan hajottua täydellisesti. (Espoossa, ei ihan pahinta korpea) Tiehallinto kertoo että ei ehditä paikata niin nopeasti kuin reikiä tulee ... aika kiirettä on kun isojakin reikiä on kuukausikaupalla Kehä kakkosella, ei ole ihan kaikkein syrjäisin tieosuus.

Tosiaan, sitähän oli 450-kuutioisena myös, tuota en enää muistanutkaan. Vähän samantapainen kävi omalle Kawasakillekin, venttiilisäädön lukkomutteri päätti aueta ja pudota nokkaketjukuiluun ja yllättäen se ei mahtunut sinne nokkaketjun kanssa, vaan ketju meni poikki. Venttiilit ja männät eivät yhtään tykänneet moisesta, tuli koneremontti.

Joo, varmasti. Ja väristä myös, selkee Hondan väri. Tuoksahtaa vahvasti 70-luvun alkupuolelta. Arvaamme jotta -74 tai -75 Tuplamittarit (jos nyt oikein näen) ja levy edessä niin vaihtoehtoja ei ole hirmu montaa, jos se siis on CB125. CB350 on purettuna aika samannäköinen ja sekin oli kovin yleinen, parillakin kaverilla oli moisia.

Tulipa syystalvella hommattua Daimler eli Jaguar XJ40,vm. -90, kaverin kanssa puoliksi kun halvalla tyrkyttivät. Syykin kyllä oli tiedossa, hiukan mätävikaa eli takapenkiltä näkyy takapyörä kun kaiveli haperon pellin pois ja vuotaa suunnilleen kaikkia niitä nesteitä joita autossa ylipäänsä on. Niitähän on. Ensin tavalliset, moottoriöljy, ATF, jäähdytinneste ja jarruneste. Sitten ohjaustehostimen öljy, jotain hydrauliöljyä ehkä? ja bonuksena perän korkeudensäädön öljy joka ei tietenkään ole samaa kuin ohjaustehostimella tai laatikossa. Muuta ei puutu kuin että pissapoika vuotaisi (ja sekin on tyhjä, joten voi olla vielä sekin). Mutta kyllä on leuhka sisältä ja kaikki mitä on kokeiltu, myös toimii. Jos vaikka joskus saataisiin leimakuntoon. Katsastuskorjaus pelteihin ei ole iso juttu kun ei ole näkyvä paikka, kyläseppäkin eli minä osaa, vuotojen tukkiminen .... jaa-a. Veikataan että on iso juttu. Brittiautossa pääsääntö tuntuu olevan että tiivisteen, minkä tahansa, vaihto aloitetaan irroittamalla moottori ja vaihdelaatikko ja sitten edetään pikkuhiljaa varsinaiseen kohteeseen. Yhdestä brittiautosta ei vielä oppinut että ei pidä koskea, piti hommata toinen ... vetoamme siihen että kaveri yllytti. Mukana tuli ehtaa retroa, Nokian puhelin tuntematonta vuosimallia, mutta varmaan 90-lukuinen niinkuin autokin.

Vähän on epäilys että näin on käynyt. Pitää tarkistaa.

'Vakiokokoa', en nyt muista tarkkaa mittaa, mutta ei sekään selitä sitä viiden sentin vapaaliikettä pääsylinterissä. Joko se on taas täynnä ilmaa tai jotain muuta menee pieleen. Pitää ottaa taakse menevä putki irti ja ilmata pääsylinteri erikseen. Pääsylinterille tulevassa putkessahan ei ole minkäänlaisia klemmareita, se vain valuu säiliöstä omalla paineellaan ja jos ei valu tarpeeksi nopeasti, niin imaisee ilmaa putkenpään ja pääsylinterin kumin välistä. Erinomaisen omituinen rakenne.

Kävin tulppaamassa toisen takajarrun T-haarasta kiinni ja koitin uudelleen ilmauksen jälkeen. Ilmaa ei tule mistään, mutta jarrupoljin suorastaan holahtaa sentin päähän seinästä ja sitten tarraa kiinni. Ilman takajarrua liikkui pari senttiä, jonnekin sinne se neste menee, mutta minne? Sen syvemmälle ei painu eikä tunnu oikein sieneltäkään. Pari tuntia meni taas, ja puoli litraa jarrunestettä, ei mitään vaikutusta. Kaikki kengät on säädetty niin lähelle rumpua että rummut hädintuskin pyörivät, ei se voi siitäkään olla kiinni että hihnat liikkuvat. Täysin kosmista paskaa, alkaa jo ahistaa. Pitää tulpata toinenkin kunhan vähän helpottaa ja pystyy taas tekemään jotain.

Kun olisi kierrekorkki niinkuin uudemmissa, niin ei olisi mitään ongelmia saada vähän painetta pyttyyn, mutta paksutolpan oma korkki ei ole oikein ole millään kiinni. Limupullokorkkikikkaa pitää kokeilla ja painetta saa vaikka joutilaasta renkaasta, se ei ole ongelma.

Korjaus: Tosiaan, toihan on 'painetta jarrutnestepurkkiin' -tekniikalla tehty. Semmoinen todennäköisesti toimiikin.

Minulla on tuommoinen, joskin Biltema-versio kun sellaista toinen harrastaja suositteli ja sanoi että hyvin toimii. No, tässä Kuplassa ei kyllä toiminut, ei mitään vaikutusta mihinkään. Täysin kaivoon heitettyä rahaa. Tulipa kuitenkin ostettua kompressori kun sellaista ei ennestään ollut, tuosta on muutakin iloa. Etujarrut saatu kokolailla tiukaksi, ei ole vika siellä eikä pääsylinterissä. Mutta pääsylinterinkin sai ilmata yksinään, muuten ei vain löytynyt jarruja lainkaan. Kun kaikki vastustaa niin tehdään pala kerrallaan, sillä tavalla se on tähänkin asti edennyt. Pari kuukautta meni milloin mitenkin yrittäen kaikkea kerralla: Ei onnistunut, 0 edistystä. Sitten kun lopetti pään seinään lyömisen ja eliminoi kaiken paitsi yhden uuden palan, niin alkoi onnistua.

Noniin, etujarruista saatu hyvät suunnattomalla nysväyksellä. :) Ajatus vähän oli että takajarruista selviäisi helpommalla mutta näin ei käynyt: Taakse menevä putki kiinni pääsylinteriin, ilmausta ja pedaali painuu lattiaan saakka. Voi pöh. Pitänee näemmä ilmata takajarrutkin vaikeamman kautta ja aloittaa taakse menevästä putkesta, eli T-haarasta pyörille menevät putket irti ja ilmausruuvit tilalle ja sitten ilmataan pelkkä putki ensin. Sitten pyörä kerrallaan. Jostain sen ilmataskun täytyy löytyä ja luonnollisin paikka sille on vaihdelaatikon ylittävä putki, oikealle takapyörälle. Sylinterit toki olivat osina myös, mutta ilmausruuvi on sentään ylimmässä kohdassa, ei pitäisi olla sylinterissä ilmaa.

Ei tiedetä, mutta onpa ensimmäinen kerta kun näen moisen kokolailla ehjänä. :o Tähän asti irroittaminen ei ole ollut koskaan ongelma, ennemmin että mistä otetaan ehjä kanava ruostesilpun tilalle.

Hintakehitys tosiaan näyttää aika omituiselta. Hinta nousee satasella per kierros ja sitten uusi tarjoaja tarjoaa melkein tuplahintaa kerralla, ihan kun myyjä tai myyjän bulvaani olisi asialla. Toinen bulvaani vielä jatkamaan hinnan nostoa satasilla per kierros niin tuo parin tonnin pomppu hinnasta häviää etusivulla näkyvästä historiasta. Kätevää.

Runkonumerohan on pohjalevyssä ja josko on umpikori niin ei korityyppikään muutu. Perinteisestä korinvaihdostakaan ei ole kyse, kun ei se ole itsekantava kori. Se on sitten toinen juttu että haluaako kukaan tehdä lasikuitukorista enää, mutta en nyt ainakaan äkkiseltään keksi että miksi sellaista ei saisi muutoskatsastettua, joten korilla varmaan on arvoa vielä jäljellä. Muutosprosentteja tietenkin tulee kokolailla kun kori luukkuineen vaihtuu.

Junis saatu kyytiin ja rahdattua tallille, koko päivä meni mutta onpa nosturilla. Maalausteline kun nostettiin pyörille niin tulikin ropleemi, koko paketti oli 5cm liian korkea mahtumaan ovesta sisään. Opsan. No, korihan ei paina paljoa joten ovensuulle, vaneria telineen alle ja vetämällä sisään, hyvin kulki ja saatiin se nosturille. Sitten vain kori ylös, teline osiksi ja irti autosta, helppoa kuin heinänteko. Maalaustelineen kiinnityspisteet ovat tietenkin ilman maalia, pitää putsata ja paikkamaalata. Sinänsä ei iso juttu, tuo kohta jää suojakilven alle joka tapauksessa. Tämän näköisellä alustalla pitää jo miettiä että mihin ajaa ja milloin. Enää tarvitsee laittaa kaikki vanhat ja uudet osat takaisin kiinni ja homma on valmis. Helppo juttu.

Perinteinen korjaus on tietty käyttää rumpu sorvailla joka käden käänteessä muotoilee siitä pyöreän taas. Olettaen tietenkin että siinä on varaa ottaa niin paljon että syntyy pyöreä. Nykyisin sorvarin vaivaaminen maksaa helposti yhtä paljon kuin uusi rumpu, joutuu selvittämään ensin.