Kharon

Zigzagilla hyvät kysymykset, irronnut tulpanjohto tai pimeä tulppa on aika tavallinen vika, on itsellekin sattunut useammin kuin kerran. Kuumana käyvä kone syö tulppia ja tuntuu että tulppien laadustakin on säästetty sitten 70-luvun. Vanhat tulpajohdotkaan eivät aina enää ole kovin tiukasti tulpassa kiinni, irtoavat aika helposti: Hatussa on pieni jousi joka nojaa tulpan päässä olevaan kierteeseen ja huonommassa/vanhassa hatussa jousi väsyy eikä hoida hommaansa. Huonommassa tapauksessa se on kokonaan poikki ja hattu on tulpassa kiinni lähinnä pyhällä hengellä. Selviää helposti nykimällä hatusta (ei johdosta): Naksnaksnaks kertoo että johto on kiinni jossain. Joissain johtosarjoissa on tulpan päässä holkki ja tulpanhatussa holkkiin lukittuva jousi, se sanoo vain kerran naps ja usein on varsin tiukka myös.

Ei välttämättä, mutta on hyvä tarkistaa että se reikä oikeasti on ~8mm läpi asti. Omasta kun mittasin niin käyttötanko oli jotain 7,94mm ja käyttötangon reikään ei 8mm poranterä (mittaustarkkuuden puitteissa tasan 8) enää edes kylmänä mennyt. 7,5mm terä meni, mutta sepä ei riitä. Eipä ollut ihme että lämpimänä jumitti pensapumpun. Sellainen takapihaviritys on sitten jos bakelliitti on turvonnut liikaa: Vaseliinia poranterään, kairaus ~4/5 pituuteen eli sen verran mitä se bakelliitti on koneen rungon sisällä, tukeva loraus öljyä päälle että mahdolliset muruset valuvat öljypohjaan ja öljynvaihto päälle. Yhtään murusta ei löytynyt öljystä eikä siivilästä, vaseliinissa oli monta, mutta onpa tuo kone vielä toiminut vuosia sen jälkeenkin, ei ainakaan mitään isoa mennyt öljykiertoon. Terää ei saa painaa, muuten on katkennut bakelliitinpää öljyn seassa. Sama ongelma kuin silloin kun sitä yrittää saada pois purkamatta koko konetta.

Hauska tapahtuma ainakin tällä säällä, kiitämme järjestäj(ää/iä). Hiki tuli kun patsasteli paisteessa pari tuntia, mutta olihan siinä nesteytyspiste aivan vieressä.

Tallin lattialla oli sitten iso ruskea öljyläikkä Karmannista ja vetarin kumihan sieltä oli mennyt, varmaan jo vappuna kun koko peräpuoli aivan öljyssä. Uutta kumia kaupasta ja viime viikonloppuna laatikko tyhjäksi ja toinen kumi vaihtoon, tänään sitten toinen ja uutta öljyä laatikkoon. Sottaista hommaa, purku nimittäin. Hyvät työkalut (17mm kuusiokolo, 12" jatkovarsi ja 75cm T-kahva) niin laatikon täyttöproppukin aukesi ihan vaivatta, kunhan vaan sai tunkattua auton tarpeeksi ylös pukeille. Täyttökin meni kuin Strömsössä, varmaan eka kerta ikinä, kun pumpun sai jengalla kiinni öljypulloon ja letkun päässä oli lukitusklipsi, pysyi itsestään täyttöreiässä. Helpotti kovasti ihan mitä vaan kun jäi molemmat kädet varsinaiseen pumppaamiseen. Hintaan nähden hyvä pumppu, voi suositella. https://www.puuilo.fi/finbullet-imuvaihtaja

Lyöntiavain ja 2kg vasara on hyvä yhdistelmä, jos ei satu olemaan riittävän tömäkkää konetta. Pitkä vääntövarsikin auttaa, mutta kovasti epäkätevä yhdistelmä käyttää. Facom on suunnilleen parasta mitä saa ja käytetystäkin 22e ei ole paljoa: https://www.purkukolmio.fi/tuote/lyontilenkkiavain-36-mm-facom-50 Näemmä ollut uutena 180e. Halpojakin saa, mutta kovilla olevissa työkaluissa ei kannata pihistää.

Omat puuhailut on hiukka pienemmässä mittakaavassa, mutta sainpa vuotavan takajarrusylinterin pois, uuden tilalle ja homma olisi jopa valmistunut tänään, ellei jarrukengissä ollut käsijarruvivun tapin reikä olisi ollut a) liian pieni ja b) väärässä kohdassa. Ei paljoa, mutta 0,1mm riitti, tappi ei mennyt paikalleen ja sitten kun porasin reiän (kotona) oikeaan kokoon, niin vipu ei mahtunut kääntymään. Pientä viilausta ja sitten mahtui. Vanhoissa kengissä ei tämmöistä ongelmaa ollut. Tuossa kännykän kuva siitä kun sain rummun pois, aika murheelliselta näytti. Hyvin näkyy miten jarrunestettä on valunut sylinteristä käsijarrun yhdysraudalle ja sitä pitkin kengälle, valumaraita kengän kyljessä. Vanhat hihnat täynnä jarrunestettä, suoraan roskikseen ja putsausta kaikelle lopulle. Jarrunesteen ja jarrupölyn muodostama tahna on muuten aika jännää tavaraa: Kun johonkin tipahtaa kiinteän näköinen murunen, niin kun pyyhkäisee paperilla sitä pois, niin jää musta raita lattiaan, voi höh. Liuottimella toki lähtee, mutta aika nysväystä. Huvittavasti minulla oli tallilla toinenkin sarja takajarrukenkiä ja sama vika kaikissa 8 kengässä. Eri valmistaja, eri paikasta ostettu aivan eri aikaan ja sen verran erinäköisiä olivat että eivät samalta linjalta ole. Jollain (TM) on ollut vähän väärät mitat ja kaikki ovat sitten kopioineet ne. Purin vanhan sylinterinkin ja äkkiseltään siitä ei löytynyt mitään vikaa. Pitää putsata ja katsoa tarkemmin vielä.

Paperitiiviste tapaa jämähtää kiinni, joo. Joskus jopa kaikkiin pintoihin (öljypohja, siivilä *2 ja kansi) ja saa rapsutella hyvän aikaa että saa jämät pois. Viimeksi sipaisin tiivisteliimaa koneeseen ja siivilän kanteen, jospa paperitiiviste irtoaisi siitä helpommin kuin pellistä. Näkee kun vaihtaa seuraavan kerran öljyä. Kupumuttereiden momentti on vain 7 Nm ja se on kovasti vähän. Öljyproppua voi vääntää vähän huolettomammin, 45Nm annetaan sille.

Kävinpä elvyttämättä Karmannin talviunilta ja ajoin sen kotiin. Tallin lattialle jäi iso läikkä öljyä ja kone/laatikko ihan öljyisiä, hyh. Eivät kyllä ihan puhtaita olleet syksylläkään, jostain vuotaa. Pitää pestä että näkee vähän tarkemmin. Akku alkaa olla finaalissa, kuuma kone ei oikein pyöri ilman apusähköä. Ei ihme, virikone ja akku on keväällä 2016 ostettu. Virta-avaimesta saa virran päälle, mutta starttia ei synny, edes mittarivalot ei himmene, joka viittaisi irroneeseen johtoon, vajaatoimisen solenoidin sijaan. Pitää etsiä. Kaikkea pientä heti keväästä, voi höh. Mutta kulkee ihan kivasti kunhan vaan saa ensin käymään.

Täsmällisestä ulkoasusta ei ole enää mitään muistikuvia, joten en osaa sanoa. Pitkä satula, poikkiputken vaihdekepakko ja korkea stonga on jääneet muistiin ja se on niin yleispätevä resepti että pätee noihin kaikkiin.

Alunperin taisi olla pelkkä peltilipare niinkuin Urbantoy tuumasikin. Nehän ovat tietenkin ruostuneet poikki ja kadonneet aikaa sitten normaalitapauksessa, jotain muuta on keksittävä. Omaan laitoin tuommoiset KimmoH:n pikkuklipsut ja pienellä peltiruuvilla kiinni keskitunneliin, kolmella pärjäsi oikein hyvin. Keskitunnelin pelti on sen verran paksua että siihen varmaan saisi ihan riittävän jengan ihan suoraankin josko ei ruuvia halua käyttää. Viimeistään niittimutterilla tietenkin.

Savira Savitaipaleella tekee myös, mutta Riihimäen Prolaser lähempänä. Hintatasossa ei ole suurtakaan eroa. Maksamaton mainos, Saviralla on vieläkin tuttuja töissä.

Rapeastakin Kuplasta on helppo tehdä auto kun siihen saa peltiosia valmiina oikein hyvin ja ne eivät edes ole kalliita, joten todellisen kustannuksen määrää hitsailuun käytetty aika ja sehän lyhenee kovasti kun voi vaihtaa valmiiksi muodossaan olevia isoja paloja kerralla. Jos päällispuoli on niin hyvä että ei tarvitse maalata kokonaan uudestaan, niin varmaan se samaan haarukkaan menee vielä, 2-3 tuhatta. Paksutolppien hinta on pikkuhiljaa kavunnut ylöspäin, joten samalla rahalla ei saa enää yhtä hyväkuntoista. Tämä ihan mutu-menetelmällä julkisesti kaupan olevista yksilöistä (yleensä enemmän hintaa kun myydään kelle vaan eikä sisäpiiridiilinä), mutta tietty viime kädessä hinnan ratkaisee myyjän halu päästä autosta eroon. 'Aloitetaan jostain ja katsotaan että mihin päädytään' -linja saattaa toimia jos/kun ei ole tietoa että mitä myyjä uskoo autosta saavansa.

Karmann- jaosto osallistuu myös. Lähtö VW Center Espoo klo 9 ja Otalammelle tullaan.

Omasta palliksesta taannoin kiillotin vilkkumuovien pinnan Autosolilla, tuli kiiltävät kuin peili taas muutaman minuutin puuhastelulla. Taisivat olla alkuperäiset että ei ihme että olivat mattaantuneet vuosien varrella, paha sanoa että miten uustuotannon muovi kestää. Vaan voihan sitä reunaan kokeilla.

Kavereilla oli äveriäämmät vanhemmat, niillä oli kaikilla tommoset pitkäsatulaiset vaihdefillarit, mulla oli vaan Poni. En kyllä muista että yksikään olisi ollut Chopper, niitä ei vissiin Suomeen tuotu? Varhaista 70-lukua elettiin.

Niin ja jos käytät jotain sellaista kierroslukua, johon miedosti viritelty kone kivasti kykenee, vaikka 4000, niin se onkin enää 140. Näkisin että kun koneen kaikki liikkuvat osat on vaihdettu + kannet on vaihdettu (että se ylipäänsä kiertää 6k) niin se ei enää ole 'mieto viritys'. Se toki on suhteellinen käsite, mutta kustannusten pomppaus satasista tonneihin on kovin konkreettista. Matkavauhti on tyypilisesti 80% maksimista eli tässä tapauksessa ~110. Joka niinkuin oli se pointti, miedossakin virikoneessa koneessa olisi vääntöä enempäänkin.

Väite joka ei muuta alkuperäistä argumenttia mihinkään: Omaisuutesi ('romu') napataan pois ilman korvausta hatusta revityllä selityksellä ja laki joka sen mahdollistaa, on tehtailtu normaalissa järjestyksessä, ei perustuslaillisiin oikeuksiin puuttuvan lain säätämisjärjestyksessä. Aika kätevää kun omistajalta ei tarvitse kysyä mitään tai edes selvittää että kuka omistaa. Sitä en ole katsonut että mikä lakiteksti nyt on, mutta tällaisena se tuli voimaan, joka oli se varsinainen argumentti. Kerran tehty on helppo tehdä uudelleen. Tässä siis puhutaan teoriasta. Käytännössä kunnan ympäristöviranomainen voi koska tahansa määrätä ajoneuvot hävitettäväksi tai jopa hävittää ne itse jos ne ovat 'romuajoneuvoja' eli katsastus ei ole voimassa. Tästä on käytännön esimerkkejäkin jo olemassa, ei ole puhdas teoria. Käytäntö toki vaihtelee kunnittain. Eu-direktiivi laajentaa vielä tätäkin todella paljon, 'korjauskelvottomiin' autoihin joiden korjauskulut ylittävät auton arvon. Korjauskulut tietenkin arvioidaan merkkikorjaamon tuntihinnalla ja 'arvo' jälleenmyyntihinnalla, joten helposti puolet Suomen autoista on korjauskiellossa olevia 'romuautoja' direktiiivin mukaan. Suomalaisten autojen keskihinta on jossain 3000 euron paikkeilla ja pienikin kolari direktiivin mukaan johtaisi pakkopaalaukseen ilman korvausta, ei saa korjata.

Vakiota tehokkaammalla koneella vakiolaatikosta vain loppuu välitys auttamatta kesken, ei oikein toimi sekään. Toki kiihtyy hyvin, mutta siinäkin voi mennä liiallisuuksiin: 60-luvun alun 1200-kuutioisen laatikolla kiihdyttelyä rajoittaa eniten kuski, vaihto 1 -> 2 pitäisi tapahtua käytännössä heti kun on päässyt liikkeelle ja ässän laatikossa onkin paljon sopivampi.

Jaa-a. eipä nykyinenkään romuautolaki vaatinut yhtään mitään ja se luokittelee auton romuautoksi, jos se on katsastamatta. Romuauton saa paalata kysymättä keltään mitään tai selvittämättä omistajaa, luonnollisesti korvauksetta. Omaisuuden suoja koskee vain käteistä, autoa se ei koske: Auton omistaja on ainoa ihminen maassa jonka pitää todistaa että on syytön. Looginen jatkumo.

Kyllä. En ihmettele yhtään että KG:n lukossakaan ei enää ole kuin kuoret jäljellä.

Eipä pensahanakaan ihan noin helposti onnistunut: Nyt kun oli molemmat putket paikallaan, niin bensa valui putkesta toiseen (ja bensalinjaan) ihan hanan asennosta riippumatta. Puretaan ja havaitaan että tiiviste on ihan muruina ja tehdään uusi. Nyt tuntuisi toimivan, mutta olipa show saada tuo takaisin kasaan, kasassa pitävä jousi on kokolailla jämäkkä ja tuota ei pääse puristamaan oikein mitenkään hankalan muodon takia. Vaan ohjausvaihteesta tuli uusien tiivisteiden ja stefan myötä tiivis, askartelu palkittiin. Koneistutin samalla etupyörän laakereiden väliholkit nätille pinnalle ja hommasin ihan tavalliset stefat, pysyy rasvat sisällä. Alkuperäinenhän on ihan vain rasvatiiviste, se ei niin välitä holkin pinnanlaadusta, kunhan ei ihan reikää ole ja holkit olivat vähän sen näköisiäkin että ikää on, sellaisenaan ei stefa olisi pitänyt ainakaan öljyä, vaseliinia ehkä, mutta eipä maksanut paljoa, joten samalla koneistamokierroksella meni.

Vaikkapa USA-Karmanneissa vakiovaruste 60-luvulla, kun viranomaiset jenkeissä vaativat varkaudenestoa autoihin joissa on karmittomat ovilasit. Ohjauslukko olisi myös kelvannut, mutta siihen aikaan ei Volkkareissa moista vielä ollut. Tarina ei kerro koskiko vaatimus myös rättikattoisia. Minullahan on Kalifornia-tuonti KG ja siinä tuollaisen lukon runko on, sisuskalut on joku edellisistä omistajista hukannut.

Saatiin taas jotain aikaiseksi mutta edistystä ei oikein syntynyt, laatikko ja taka-akseli on mallattu paikalleen, mutta vaihteensiirtoakseli 4mm vinossa siitä mitä pitäisi. Kun vaihteiston kannakkeita ei ole tarvinnut juuri hitsata ja loputkin osat ovat vakiopalikoita, niin ei oikein jää kuin luokaton etupään kumipusla. Sitä piti jo vähän säätää että se ylipäänsä kävi vaihteiston kannakkeen reikiin, joten luotto on nollilla. Etupäähän saatu ohjausiskari ja vaijereita ja vähän sähköjä paikalleen, mutta eteneminen pysähtyi täälläkin kun havaittiin että pyöränlaakerien pölytiivisteet ovat unohtuneet, pitää tilata. Ohjausvaihteeseen sain uudet tiivisteet, mutta pitää käyttää koneistamon kautta kun stefan kohta ulostuloakselissa on vähän roisin näköinen, ei varmastikaan pidä uudellakaan stefalla tuollaisenaan. Bensahanasta oli pidempi putki poikki ja sehän oli helppo elvyttää askartelukaupasta saadulla 4mm putkella, johon M5-jenga meni vaivatta. Hanarunkoon sama poralla ja tapilla ja varmistus lukitteella, taas toimii. Lyhyelläkin putkella on funktio: Se jää reilu sentin tankin pohjan yläpuolelle, jolloin kaikki roska tankin pohjalta ei joudu pensaletkuun. Pidemmän ja lyhyemmän erotus on sitten varatankkia ja kuskin jaloissa on vipu jolla saa vaihdettua varatankille. Näillä näkymin muokataan etukannaketta sen verran että vaihteensiirtolinja saadaan kohdalleen, ei ole iso juttu.

Toistakymmentä vuotta pyöritelin vakio-1600 -kuutioista 6-volttisella startilla vaikka autossa oli 12V sähköt. Kestää varsin hyvin härskiä väärinkäyttöä.

Vanhakin on, mutta on niin huono että ei viitsisi ruveta paikkaamaan josko jollain on kokolailla ehjä joutilas. Virheetön ei tarvitse olla. Avolavassa on hiukan erilainen kuin bussissa, siksi hiukan hankala tapaus. Tarvitsija Espoossa ja YV tavoittaa.