Kharon

Harrastekalusto leviää niin että on vamaan pakko vuokrata talli jostain täältä pk-seudulta ja löysin yhden Hyrylästä, 90 neliötä ja suunnilleen 900 vuokraa (sis alv), vaan tuo on minulle turhan suuri yksistään, olisiko joku kiinnostunut vuokraamaan siitä vaikka kolmanneksen palan vastaavalla hinnalla? Halpahan se ei ole, mutta kun ei budjetti kestä vuokrata 1000 neliön hallia, että saisi halvemman neliöhinnan ja kymppi/neliö/kk tuntuu olevan aika vakiohinta täälläpäin, sen alle ei juurikaan saa mitään (toki jos jollain on tarjota ainakin 50 neliötä niin saa huudella, kyllä kelpaa). Tällä hetkellä koko oma kalusto on katon alla, mutta osittain kylmissä ja huonoissakin tiloissa, jotain parempaa pitäisi saada ja lisäkustannus ei ole ihan posketon, ilmaisia eivät ole nykyisetkään tilat. Tiukkaan pakaten 30 neliöön menee neljä autoa ja se varastohalliksi varmaan riittää useimmille? Kesäksi tietty kalustoa ulos niin on ajoväyliä ja sellaisia, talveksi enempi tiivistä kun on kaikki ajokit sisällä. Tuo on siivu isommasta hallista jossa on ennestään harrastekäyttäjiä, en ole vielä tarkemmin selvittänyt että ketä tai mitä, mutta eipä ole koko ideakaan kuin ajatuksen asteella tässä kohdassa. Bussilla pääsee aika lähelle, 974 menee 100m päästä. YV:tä voi tarjota josko ajatus houkuttelee, aletaan vasta sitten selvitellä tarkemmin raha- ja aikataulukuvioita.

"Kieltämättä välillä kun harrastamisesta tulee enemmän stressiä ku töistä niin pitää miettiä onko mitään järkeä ! " Tässä kyllä tiivistyy harrastuksen ydin, kiitoksia Kemin Karavaanarille. Mutta tämä ongelmahan ratkeaa sillä että päättää että ei hommassa tarvitsekaan olla mitään järkeä. Onpahan erilaista stressiä kuin töistä, se on pääasia. Omissa harrastehommissa ei ole ollut mitään järkeä sitten 80-luvun lopun (silloinen firma maksoi hyvää palkkaa -> liikaa käteistä -> harrastemopo karkasi käsistä) ja eihän siinä mitään, harrastetaan mitä ehditään ja jaksetaan ja jos on kiire tai ei etene niin palkataan apua. Rahalla sinänsä ei ole mitään arvoa minulle, turha sitä on hillota enempää kuin mitä hätävararahastoksi tarvitsee ja loput voi panna vaikkapa harrasteisiin. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta kun järki on heitetty romukoppaan jo heti aluksi niin ei se mitään. :) Kivaa on ollut koko rahalla ja sekin on mennyt kovin usein (rikkinäisestä/kulkemattomasta kalustosta johtuvan) stressin vähentämiseen. Kalustoa taas on haalittu aivan törkeästi liikaa yhdelle miehelle joten ulkoistettua apua on ollut vähän pakkokin ostaa, ei ehdi eikä jaksa kaikkea mitenkään. Minkäs teet, ei hamsteriksi tulla, hamsteriksi synnytään. Mutta näin jälkikäteen voi sanoa että nelipyöräinen peltipankki ei ole huonoin mahdollinen pankki, ainakaan Volkkarien kohdalla. Kiva ajellakin kun on sitten vanhoja edustusautoja toisina harrasteautoina, tulee vähän vaihtelua ja voin sanoa että kontrasti isosta BMW:stä junikseen on aika järisyttävä. :) Hintataso on tosiaan ongelma, ei siksi etteikö halvallakin aina välillä saisi, vaan sen takia että hirvittää ajella kymmenien tuhansien harrastevehkeillä ilman kaskoa, liikennevakuutus kun ei korvaa lähellekään todellista arvoa, vaan tarjotaan nettiauton projektikuntoisen raadon hintaa entisöidystä laitteesta ja nolla puuttuu perästä.

Päivitystä tähänkin: Kaikkea on puuhasteltu ja päästy hiomaan pohjaväriä tasaiseksi. Siinä sitä hommaa olikin melkein koko kuukaudeksi, pikkuhiljaa alkaa olla valmista. Sisustuksen panelit saatiin suoraksi mutta tehdään ehkä pahvista silti uudet, vanhoilla on taipumus 'muistaa' olleensa mutkalla ja ensimmäinen kostea keli vetäisee ne samalla tavalla mutkalle. Lattiamattoja ja kaikkea pientä on etsitty, melkein kaikki löytyivätkin, mutta matot ovat vielä vähän hakusessa. Alkuperäisen sävyistä ja näköistä marine blue-mattoa on hiukan vaikea löytää joten mennään ehkä harmaalla matolla, siihen saa ainakin kangasta.

Eipä ole, virhetulkinta. Tuolla massalla ei ole mitään tekemistä ruostesuojauksen kanssa, se on äänieristysmassaa. Sitä on Karmanninkin katossa sisäpuolella, ovien ja kylkipeltien sisäpinnoissa, keskellä peltiä. Jo tehtaalta. (kts. kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P1290647.JPG : Katossa oleva musta massa on juuri tätä varten. Ja jätettiin paikalleen. ) Iso yhtenäinen peltipinta soi kuin rumpu jos siinä ei ole mitään vaimentamassa ja sen takia sitä massaa on juuri näihin kohtiin laitettu. Vaimennustehosta voidaan olla montaa mieltä mutta ainakin paperilla siitä saadaan ihan merkittävä hyöty.

Roiskeläpät joo, nehän olivat pakolliset, mutta että 60-lukuisia olisi massattu bulkkina maahantuodessa? Nyt en oikein jaksa uskoa. Ainakin tuossa -61 pakussa ei ole yhtään mitään suojauksia myynnin jäljiltä, kaikki on tehty itse. Ruostesuojaus ja massaus yleistyi vasta sitten kun valtio sellaista pakollisena vaati, joskus paljon, paljon myöhemmin.

Tuo 16cc tilavuustieto on iloinen asia sillä voi olla että omaankin nelosmoottoriin joutuu ostamaan monttumännät kun tuohon moottoriin kuuluvia kupumäntiä ei vain saa mistään. 412 kuitenkin on viritelty alunperinkin 8.5:1 puristuksille (juurikin toisenlaisella männällä), joten sellainen pitää saada tai ehkä vähän ylikin kun 92-oktaanistakaan ei enää saa mistään.

Karmannihan ei moisia harrastanut, juu. Saumoja on tilkitty korikitillä mutta sekin on maalin alla eikä päällä. Eipä Suomessa kyllä avoautokelejäkään ole kuin suolakauden ulkopuolella joten mitäpä sitä massallakaan. Sama tulee omaankin, paljas maali vain. Kurkitaan aina välillä että onko ehjä ja jos ei ole niin maalataan uudestaan.

ESC vehkeessä joka saa kulkea 40km/h? Aivan selvästi moisella vaatimuksella ei ole mitään muuta funktiota kuin varmistaa että tällaisia ei käytännössä saa rakentaa. Trafin kieltopolitiikka paistaa taas kerran. ABS on ihan samassa sarjassa.

Tuttu pulma, tuttu pulma. T34-osat lienevät vielä harvinaisempia kuin avo-Kuplan, noita kun ei koskaan kovin montaa tehty ja hinnat ovat vähän sen mukaan että köyhät eivät harrasta. Aloittaessa ei tuntunut köyhältä, saa nähdä tuleeko auto valmiiksi ennenkuin rahat loppuvat, mutta kovin tuo varallisuutta verottaa. Sinänsä ei ole niin väliä, myytäväksi autoa ei kunnosteta vaan pidettäväksi ja isokin kulu tasoittuu mukavasti kun ajelee seuraavat 20 vuotta. Kaikki mitä tehdään, tehdään ainakin osittain sitä silmälläpitäen.

Ajatushan on mitä mainioin mutta jotenkin Trafi saa tämänkin sössittyä niin että tulee halvemmaksi ostaa se traktori. Jollakin tavalla tai monella tavalla: Luotan Trafin "Kaikki on kielletty. Aina." -asenteeseen kuin pässi sarviinsa.

Kun taas meni Passatin katsastamiseen enemmän rahaa kuin auton arvo on niin pistin sen myyntiin (ilmoitus FFP:llä, jos kiinnostaa niin YV:tä vaan) ja ostin baijerilaisen tilalle. Talviauto kun on niin paljoa rahaa siihen ei panna ja kun toveri harrastajalla oli tyrkyllä kokolailla sopiva malli niin sehän sattui. Pikaisesti laskettuna kolmas baijerilainen että kaipa nämä ovat näitä muita projekteja sitten. Vanhin kun juuri tuli museoikään, pitäisi vaihtaa vesipumppu ja öljypohjan tiiviste (12h homma, ei ihan triviaalia) ja sitten kysellä museotarkastajalta että mitenkäs olisi. Ulkopuoli on korjattu jo muutama vuosi sitten että sen ei pitäisi olla mikään ongelma.

Ahkeroinnin tuloksena kori on hitsattu kasaan ja saumat tinattu tasaiseksi, alkaa olla pohjamaalin aika. Kerettiläisesti ja Suomen ilmastoon sopivasti vedetään epoksi pohjalle, kestoikä kun on oleellinen asia ja valmistajaa moinen ei ole vähääkään kiinnostanut joten ihan samojen oppien mukaan ei mennä. Tarkoitus on myös ruostesuojata kaikki kotelot jo ennen lopullista kasausta. Vaihdelaatikkokin tuli spesialistilta takaisin ja maalattiin harmaaksi kun jotenkin siitä ei ihan ei-niin-kotikonsteinkaan saatu puhtaan näköistä. Toki maalattuna kestää ajan hammasta myös paremmin vaikka tällä ei nyt suolatiellä ole tarkoitus ajaakaan. Tiivisteitä ja listoja ja sellaisia taas haalittu pitkin maailmaa ja tilin sisällöstä ikävästi näkyy että halpoja ne(kään) eivät ole, mutta kunhan tuo setti tulee niin melkein kaikki auton kasaamiseen tarvittavat palikat onkin koossa. Jotain toki aina unohtuu mutta sen näkee vasta sitten kun kokoaa ja jotain puuttuu.

Lähemmin näkemättä vaikea sanoa ja kun nippelitkin aiheesta näin muutama vuosi sitten, niin en enää muista että mikä se ero oli. Toiset lähteet väittävät että ei ole mitään eroa ja minun pätevyyteni ei riitä sanomaan juuta eikä jaata ennenkuin on molempia kädessä.

Jos vaan työt jnpp. sallii niin tullaan, täältä pk-seudulta ei ole pitkä matka Turkuun.

Tuota kirjoittaessa unohtui että onhan tuosta toki koko kuvasettikin näkyvillä josko on jollain liikaa aikaa eli jaksaa odotella että kotikoneelta valuvat näkyville, yhteys ulospäin ei ole maailman nopein. http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/

Noniin, jäätiin siis vuoteen 2011, auto makaili ladossa ja omistaja keräili kaikenlaista pientä mitä tarvitaan ja sattui jostain löytämään, vaikkapa setin pölykapseleita koristerenkaineen. Karmannissa on muuten tietenkin erilaiset pölykapselit kuin kolmostyypissä, tekee noista(kin) hivenen harvinaisia. Type 34-pienoismallit ovat kovin kiven alla mutta yhdellä rompetorilla sellainen sattui silmään ja olihan se ostettava Pikkupuuhastelulla edetään vuoteen 2016 syksyyn jolloin löytyi peltiseppä joka oli halukas moisen projektin ottamaan, se oli selvää jo aloittaessa että amatöörihitsarin on ihan turha ruveta entisöimään, niin paljon kaikkea tulee löytymään. Töihin päästiin syksyllä 2017 kun löytyi aikaa ja purkamisellahan se alkoi. Kaikkea löytyi jo pintaraapaisullakin. Sitä mukaa kun purkaminen eteni niin löytyi kaikkea mutta samalla selvisi että tätä koria ei ole kolaroitu isommin koskaan, etu- ja takaluukku istuvat kuin tehtaan jäljiltä ja ihan itse tehdyt kynnyskotelot kun saatiin laikattua pois ja peltivaraosaa tilalle, niin havaittiin että ovetkin istuvat kuin tähän tehdyt. Hieno homma sillä tämäkin Karmann on käsityötä ja se tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki luukut on sovitettu tähän nimenomaiseen koriin, ne siis eivät noin pääsääntöisesti ole keskenään vaihtokelpoisia. Pohjalevyn reunoissa oli pehmeätä ja sekin vain sen takia että jossain vaiheessa tällekin oli tehty Volkkareissa niin tavallinen kynnyskotelon paikkaus, pelti suoraan päälle ja hitsataan kiinni sekä pohjaan että koriin. Korjaillessa löytyi toinenkin kohta, tunkinkorvakkeet sinänsä olivat ehjät (hyvä juttu) mutta näiden yläpuolinen osa pohjalevystä oli käytännössä puhki hiekkapuhalluksen jäljiltä joten se piti paikata. Takakontin verhoilut olin purkanut jo aiemmin ja vaikka nuo pesun jäljitä eivät olekaan huonot niin todennäköisesti tehdään uudet jos vain sopivaa materiaalia löytyy, käyttäen vanhoja mallina. Tässä kohdassa, mennään jo joulukuussa 2017, moottori on jo osina ja suojapellit hiekkapuhallettu ja maalattu ja vaihdelaatikko lähetetty erikoismiehelle tarkistettavaksi/kunnostettavaksi. Siihen ei omasta takaa ollut osaamista eikä työkalujakaan, parempi teettää. Kuvassa sellaisena kun se auton alta tipahti, kunnostus ulkopuolelta on vielä kesken joten valmiista ei ole kuvia. Moottorin osien väristä keskusteltiin ja lopulta satiinimusta sitten päätettiin ainakin alkuperäistä lähellä olevaksi. Kuvissa näyttää kiiltävämmältä kuin mitä se silmään näyttää, ei ole ainakaan kaukana alkuperäisestä. Samalla puuhasteltiin kaikkea pienempää, laturi ja startti putsaukseen ja lamppuja osiksi ja sellaista. Sekä startti että laturi olivat perinjuurin hapettuneita että puhdistamatta eivät olisi pitkään toimineet. Vähän hiekkapaperia ja kiillotustahnaa niin tuli hivenen erinäköinen Kun korista oli sitten saatu maali ja suurin osa kitistä pois niin havaittiin että autoon on jossain vaiheessa vaihdettu pyöränkaaret kokonaan ja ne eivät ainakaan Karmannista ole, joten pitää vaihtaa uudelleen, voi höh. Näitä onneksi peltivaraosana sai, ei tarvinnut itse tehdä, mutta sovitustyötä oli silti enemmän kuin riittävästi. Ihan ylimääräisiä reikiäkin alkoi löytyä. Samalla tehtiin jigi ja kehikko johon kori pultattiin kiinni, sillä muuten se ei enää ole muodossaan kun laikataan kynnyskotelot pois. Jarrut toimivat miten sattuu ja kun ne sitten purettiin samalla niin ei se ihme ollut, takajarruissa molemmissa toinen mäntä jumissa ja edessä toisella puolella toinen mäntä jumissa. Takajarrusylinterit ovat kolmostyypin vakiosylinterit, ne ostetaan suoraan uusiksi mutta etujarruista ei ole tällä hetkellä tietoa. Pääsylinteri oli tuhannen ruosteessa päältäpäin mutta purettuna sisältä ei näyttänyt yhtään pahalta ja purkaantui paljain käsin, katsotaan että miltä näyttää puhdistuksen ja kiillotuksen jälkeen. Lamput ja vilkut ja sellaiset olivat enemmän tai vähemmän hurjan näköiset ennen kiillotusta mutta kiillotuksen jäljiltä tuli niin hyvät että päätettiin panna sellaisinaan takaisin. Kuvissa toinen käsittelemättä ja toinen käsitelty, lopputuloksena aika lailla samannäköiset tuli molemmista. Takakulmat olivat lahonneet pois ja joku aiemmista omistajista oli sitten nysvännyt jotain tilalle. Viritykset laikattiin pois ja pantiin peltivaraosaa ulkopuolelle, sisäosat piti tehdä itse. Ihan suoraan sekään ei käynyt mutta vähän paranneltuna todettiin toimivaksi. Kuvassa näkyy myös vaihdettu pyöränkaari Isoin homma oli tehdä uudet kynnyskotelot, niistä vain ei ole montaakaan kuvaa, tässä jo melkein valmiina Tämä on se tilanne missä se nyt tammikuun lopulla on, kirjoittelen lisää sitä mukaa kun jotain merkittävää tulee. Raakapeltityöt on enimmäkseen tehty, seuraavana on kaikenlaisten pikkunippelien, korvakkeiden ja sellaisten tekemistä ja peltien viimeistely. Siinä aikaa kuluu ja mitään näkyvää ei oikein synny.

On ainakin erivärinen ettei sentään niin pahasti käy. Tuo minun on alunperin ollut valkoinen, joten sellainen siitä tulee nytkin kun sellaisia ei ennestään ole yhtään.

Karmann teki autoja halvalla ja kun VW ei pintakäsittelystä maksanut (alihankintamallejahan nämä olivat) niin se sitten tehtiin vain näkyviin osiin. Ei vain Volkkarissa vaan myös BMW;ssä näkyy: Karmannin kasaamat coupet ruostuivat käsiin ihan järjestelmällisesti, niin 3.0 kuin 6-sarjakin myöhemmin. Samoin kuin kaikki Karmann Ghiat tietenkin. Omassa typ34-projektissa on löydetty suuria määriä mielenkiintoisia koteloratkaisuja ja kovin paljon lähes poisruostunutta peltiä. Sellainen ylientisöinti kyllä tehdään että kaikki maalataan ja kotelot suojataan sisäpuolelta. Tämä ei tietenkään näy mutta silti. Karmann kun käytti vielä runsaasti kotelorakenteita tukevoittaakseen koria niin ruostumiskohtiakin on moninverroin enemmän kuin vakiomalleissa:Ghiassahan ei käytännössä ole mitään ovien yläpuolella verrattuna vaikkapa tavalliseen Kuplaan vaikka siinä katto onkin.

"Täytyy metsästää jostain tuollaista alumiinivahvisteista pahviputkea kynnyksiä varten. Auton etutavaratilassa sitä näkyykin. Tulee oikeasta etukulmasta ylös ja kulkee hansikaslokeron alapuolelta sulakerasialle." ETRAsta on ainakin saanu moista, mutta tuo on noin muuten volkkarikauppojen vakiotavaraa, ei pitäisi olla vaikeata. Vaikkapa Keiteleen Koneesta voi kysellä, VW kun katalasti käytti putkea jonka sisähalkasija on 50mm ja uudet putket ovat 50mm ulkopuolelta, ei oikein tahdo mahtua. Veikkaan että tuo putki on sitä pienempää, menee umpi-Kuplassa tuulilasin etukulmalta kynnyskoteloon, suunnilleen parisenttistä.

Nämä ovat sen tason harvinaisuuksia että jos niitä sattuu jostain rahalla saamaan ja on mahdollisuus niin parasta ostaa pois, toista tilaisuutta tuskin tulee.

Tästä on aina välillä ollut mainintoja siellä täällä mutta varsinainen projektikertomus puuttuu joten lisätään se nyt sitten tähän. T34-tarina alkaa uudestaan joskus 2009 tms. kun etsin uudelleen sopivaa isoa Karmannia itselleni, ensimmäinen kierros tapahtui jo 1990-jotain kun Oulussa oli sininen -65 Karmann, ZP-jotain, myynnissä ja hintaakin oli sopivat 22 000 markkaa. Laitoin viestiä myyjälle ja sen sijaan että olisi tullut lisätietoja, tuli parin viikon(!) päästä tieto että se on myyty. Harmillista. No, ostaja ei ollut tehnyt mitään ja kun se aikanaan sitten tuli uudestaan myyntiin, niin en ollut etsimässä autoa ja Sami sai sen sitten ostettua sen Mikkeliin. Säilytyksessä oli ruostunut kokolailla lisää ja siihen aikaan ison Karmannin osia ei saanut siis yhtään mistään, vaikea projekti. Ei siis joutunut hukkaan, mutta kuulin tämänkin Samilta vasta monta vuotta jälkikäteen ja siinä kohdassa oli jo omakin projekti odottelemassa. No, Suomessa ei 2009-2010 ollut yhtään T34:sta myynnissä, joten Saksaan ja Ruotsiin. Ruotsista ei löytynyt yhtään, Saksasta ei harrastajapiirien kautta löytynyt yhtään, mutta mobile.de:ssä oli yksi joka ei ollut poskettoman hintainen. Kunto tietenkin oli arvoitus mutta sen verran oli tietämystä löytynyt että entisömätön Karmann ihan varmasti on ruosteessa jostain. Tehtaalla kun oli tapana säästellä maalia ja vain näkyvät pinnat oli maalattu. Ruostesuojauksesta ei tietenkään kukaan ollut kuullutkaan ja Saksassakin on kosteata ja suolaa talvisin, hyvin muhii ruoste. Asiaa ei ainakaan auta että Karmann käyttää paljon kotelorakenteita koria tukevoittamaan. Tästä nimenomaisesta kappaleesta oli sen verran tietoa Saksan T34-harrastajien kautta että se on kierrellyt myynnissä mobile.de:ssä useampaan kertaan ja ~samalla hinnalla, selkeästi ollut ajoautoa havittelevalle liian suuri ja vaikea projekti. Kyseinen kappale oli kuitenkin suhteellisen siistin näköinen päältäpäin ja osiltaan melkein täydellinen ja kun ison Karmannin pisteosat ovat kovin kiven alla (sillon ja edelleen) niin tämä ratkaisi päätöksen. Ennakkomaksu kuljetusliikkeelle, nämä lunastivat auton myyjältä papereineen ja loput Suomessa kun hain auton, hyvin toimi. Myyntikuvat olivat kätevästi märästä autosta ja maalipinta tietty oli mitä oli sitten todellisuudessa. No, maalattavaksi oli menossa joka tapauksessa että tämä ei ollut suuri tappio. Osapuutteita oli muutama pieni ja ruostetta oli enemmän mitä odotettiin, mutta ei mitään järisyttävää, päälle päin. Sitten kun auto lopulta valui logistiikan suoriuduttua kotiin niin päästiin katsomaan että mitä saatiin. Eihän se nyt ihan siltä näyttänyt mitä kuvissa, mutta ei mikään katastrofi kuitenkaan. Moottori kävi tyhjäkäyntiä ja osa sähköistäkin toimi, ei siis ihan toivoton käyttöautoksikaan. Mutta kun sellaisia oli jo ennestään ja muut projektit painoivat päälle niin varastoitiin auto latoon odottelemaan täysremonttia. Tämä siis heinäkuussa 2011.

Sami: Hoo, tuohan on jo pitkällä. Lykkyä pyttyyn! Oma projekti on edistynyt jo niin että auto on osina ja osittain hiekkapuhallettu, paikattu ja maalattu. Toki isot osat kuten pohjalevy ja kori ovat vielä purun jäljiltä, katsotaan mihin asti kevääseen mennessä päästään.

Lykkyä pyttyyn! Oma t34-projekti toivottavasti on paljon helpompi kun lähdin liikkeelle suunnilleen toimivasta autosta jossa oli melkein kaikki osatkin kiinni.

Omissa autoissa jotain höpötystä olikin, mutta pannaan nyt tähänkin että sain viimein Karmann-projektin käyntiin ja se onkin edistynyt toveri harrastajien avustuksella vauhdilla, Karmann on pantu osiksi ja osittain jo hiekkapuhallettu, paikattu ja maalattukin jo. Kuvakertomus etenemisestä tämän vuoden osalta tuosta eteenpäin: http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/#2017-11 Siitä taaksepäin onkin sitten vanhoja kuvia ostohetkeltä. Kori on vähän sellainen kuin on, suurin aika ja vaiva menee sen saamiseen kuntoon. Todennäköisesti rahallisesti myös vaikka peltivaraosiin ja tiivisteisiin yms. livahtaa kokolailla rahaa niihinkin. Jos vain taidot riittävät ja budjetti kestää niin tuosta tehdään ns. hyvä eli ~alkuperäisen näköinen. Sen verran harvinaisesta mallista on kuitenkin kyse että siihen tähdätään. Pannaan nyt sitten oikein tarinaakin kun kuvat eivät oikein kerro kovin paljoa ilman taustoja .. projektiosiosta löytyy.

Tähän on jo luvattu lähteä, saa nähdä miten ikivanhalla kouluruotsilla pärjää vai pärjääkö enää. No, lontoon murre sentään sujuu toveri pohjoismaalaisiltakin.