Kharon

Johtosarja kaivettu laatikoista ja tuolle pitää tehdä jotain, joku edellisistä omistajista on kyllä vaihtanut liittimiä siihen mutta iloisenvärisillä eristetyillä abikoilla tehty ja kun alkuperäiset ovat eristämättömiä, niin eihän tuota kestä katsella. Pitää mitata ja kuormitustestata kaikki johdot, ikävä havaita asennuksen jälkeen että joku johto ei kuljetakaan virtasta kun on vain pari säiettä jäljellä. Samalla tulee uitettua kaikki liittimet sitruunahapossa, hyvin lähtee hapettumat kuparista ja liittimet ovat sisältäkin kuin uusia. Vanhan korjaamiseen meni, kun tiettävästi uusia johtosarjoja kolmeneloseen ei saa mistään ja kolmosen johtosarjaa saa muokata aika tavalla että se käy kun kori on ihan erilainen. Onneksi sentään VW:n johdot itsessään ovat hyvälaatuista tavaraa, vanhatkin johdot taipuvat vielä ihan kohtuullisesti. Kaikkea muutakin näprättävää keksittiin, penkkien rungot pitää hiekkapuhaltaa ja maalata uusiksi ja etsiä/tehdä uusi kattoverhoilu jostain. Onneksi näyttäisi olevan vakiotavaraa, vaaleata reikävinyyliä, ja sitähän saa metritavarana, vanhasta vain mallia.

En laittanut. Asia jota mietittiin heti kun havaittiin että vanhasta ei tule kalua, mutta tuumattiin että onhan siinä kokolailla tehokas käsijarru hätäjarruksi. Jossain toisessa autossa (=sellainen jossa on huono käsijarru) olisi varmaan tullut turvallisuusparannus kaksipiiristen jarrujen myötä, aikalailla nollavaiva jos/kun on pääsylinteri vaihtumassa kuitenkin.

Paperit päältä pois niin saa koko korista kuvan ja vähän luukkuja väriin, ovi malliksi http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P8071262.JPG http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P8071263.JPG Hauskasti väri on sama kuin edellisissä kuvissa, mutta sisällä kuvaaminen sotkee väritasapainoa, silmään tuo on vahvasti kermanvärinen ja kuvissa näyttää melkein siniseltä. Se on sitten jännä nähdä että miltä se näyttää kun raahaa pihalle auringonvaloon.

Jarrupääsylinteriongelma oli minullakin, ratkaistiin asentamalla halkaisijaltaan/pituudeltaan samankokoinen sylinteri tilalle, muistaakseni 1303-mallista. Kiinnityspisteet olivat samat ja itse sylinterikin kokolailla samanlainen, mutta putkilähdöt vähän eri suuntiin ja jarrupolkimelta tulevan käyttötangon pitää olla vajaa senttiä pidempi että ylettyy, sylinteri kun on sen sentin eri kohdassa pituussuunnassa suhteessa etuseinään, vähän edempänä kuin alkuperäinen. Vaan minkäs teet, juuri oikeata ei löytynyt ja vanha oli tosiaan niin syöpynyt että olisi pitänyt kairata ainakin milliä isommaksi.

Ihan joutilaana ei ole oltu vaikka kesä onkin, saatiin maali päälle. Ennen maalausta: http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P7191139.JPG ja tuollainen sitten tuli: http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P7231171.JPG http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P7231173.JPG http://kharon.suomiforum.com/www/ghia3/P7231172.JPG Unohdin säätää valkotasapainon ennen kuvausta joten nuo on jälkikäteen käsitelty suunnilleen oikean värisiksi. Sellainen kermanvalkoinen (kevytkerma) tuo kuitenkin on, oikein kiva väri.

Hela saatu toveri harrastajan hyllystä vaihdossa isompaan helaan, hyvin kävi. Maalikin on nyt sitten ostettuna, valkoinen tulee: Arcona White (L582) ja kattoon perusmusta(L41). Ihan puhdas valkoinen ei tuokaan ole, jännä nähdä että mitä tulee, joskus ensi viikolla tehdään ensimmäiset koepalat.

Eipä se juuri poikkea ellei karheutta jää aivan mahdottomasti ja säteen viidellä satasella tuossa kohdassa ei ole käytännössä mitään merkitystä, männän huulta kyllä riittää. Vaan aina kun tehdään jotain mistä ei olla ihan varmoja, niin joitain pelottaa, niinhän se menee. Jos taas etsitään rationaalisia huolenaiheita jarruista, niin jarruputket/letkut ovat niitä. Alkuperäiset putket kun ovat rautaa. Noin muuten hieno löytö ja tuli pelastettua hyvään kotiin, onnittelut. Karmanniksi ihmeellisen ehjä, nämä tunnetusti tapaavat kadota rautaoksidina maaperään, mutta epäilemättä tallisäilytys ja jo uutena tehty ruostesuojaus ovat kovasti auttaneet: Tehtaan jäljiltähän näissä ei ole mitään, ei edes maalia, piiloon jäävissä paikoissa. Kokolailla varmaksi veikkaisin että jarrukilven sisäpuolikin on alunperin ollut maaliton.

Raha on vain rahaa (suomimatkoilla, ulkomailla alkaa olla merkittävä kuluerä), mutta pitkään matkaan kuluu kovin paljon aikaa kun on hidasta kalustoa, ainakin jos aikoo olla toimintakykyinen vielä perilläkin ja 600 km päivämatka tarkoittaa että mitään muuta ei sitten samana päivänä enää tehdäkään. Tai ei jaksa tehdä. Kolmen päivän tapahtumasta tuleekin helposti viisipäiväinen ja eihän siinä mitään jos on lomalla, mutta töiden ohessa hiukan hankalaa. Juuri oltiin kiertämässä Saimaata juniksella ja vaikka päivämatkat olivat 250+ 150km (+250km siirtymät käyttöautolla pe+su), niin sunnuntaina kun pääsi kotiin, oli aivan puhki ja maanantaistakin meni vielä osa siihen että sai koneiston taas käyntiin, niin töissä kuin olikin. Muuten oli mukavaa ja järjestelyt pelasivat kuin kello, ei voi valittaa.

Uusinta heinäkuulle: Perjantaina taas Hietaniemeen. Viimeksikin puolenkymmentä autoa oli vaikka virallinen tiedotus puuttuikin.

Aikakaudelle tyypilliset lisävarusteet ovat sallittuja ja radio, kaiuttimet ja kumimatot lienevät erinomaisen tyypillisiä 80-luvulle. Minulla ainakin oli. :) Matkustamon verhoilu taitaa olla matkailuautokonversion tuotosta eikä VW:n, joten se voi olla OK tai sitten ei: Jotain dokumenttia siitä että millainen siinä on alunperin ollut, museotarkastaja todennäköisesti haluaa. Esitteet (skannaukset esitteistä) tai mikä tahansa tehtaan markkinointivalokuva kyllä kelpaa. Ennemmin kuitenkin veikkaisin että keskitytään siihen että hyväkuntoisen alkuperäisen tai asianmukaisesti entisöidyn ajoneuvon speksit täyttyvät ja siihen tarvitaan dokumentaatiota siitä että millainen ajokki on uutena ollut, tämäkin kun on kokolailla harvinainen laite. Siitä olen samaa mieltä Tuomon kanssa että niukkanaukka 30v ajokin kanssa museotarkastus on tavallista tarkempaa, eritoten kun osia vielä saa, joten osapuutteet tai väärät osat ovat korjattavissa. Huolellinen dokumentaatio on jo puoli voittoa tässäkin. -87 auto on itsellänikin ja vaikka se ei näytä aivan suoraan tehtaalta tulleelta tarkkaan katsottuna, niin kaikki viritykset olen purkanut pois ja korvannut oikeilla osilla, niitä kun vielä saa. Onneksi niitä oli kokolailla vähän, edellisetkin omistajat ovat olleet kokolailla tarkkana.

Joko on linssit niin likaiset ettei enää näe tai aiheesta ei ole mitään tietoja. Mutta ajattelin ainakin itse päräyttää 7 aikoihin katsomaan että onko ketään. Kruisailu venyy mukavan pitkäksi kun ajelee ensin Malmille ja sieltä Hietaniemeen ja sieltä keskustaan, pääsee vähän ajamaankin.

Tuli vasta myöhemmin mieleen että noita varmaan olisi saanut paikallisenkin Paruzzin kautta, vähän hölmönä tilasin nuo Hollannista. Niin ja bonuksena ei sitten tullut oikeita osia edes, vaan A-versiot jotka ovat uudempaan malliin, eivät tuohon -65:een käy. Voi höh. Varaosanumero kyllä täsmäsi mutta versio ei. Erityisesti kytkinvivun jousen hela (laatikon päällä) vaivaa, noita ei saa oikein mistään ja tuolta tuli sitten halkaisijaltaan 5mm liian iso.

Hoo. Tulipas hienon näköiset ihan mustanakin.

Taitaa olla enemmän kuin 20 vuotta myöhässä. 411/412 lahosi käsiin alta aikayksikön ja suurin osa meni romuksi jo 70-luvulla. Nerokkain keksintö oli laittaa apurunko, kotelot ja tukivarret täyteen PU-vaahtoa, joka sitten ruostutti ne puhki ja korjaaminen on erinomaisen inhottavaa. Tulihan siitä hiljainen, ei siinä mitään, mutta ei erityisen pitkäikäinen ratkaisu. Tuossa mikä minulla on, on vaihdettu kaikki tukivarret ja apurungot ja koriinkin hitsattu suurin osa keulasta uudesta pellistä/varaosa-autosta laikatuista paloista.

Näin on. Nimimerkillä 412. Ainakin jos keula ei väpätä niin kuin 411/412 kovin helposti tekee kun on väljää jossain. Mutta tilaa on ainakin edessä enemmän kuin monessa nykyautossa ja penkit ovat todella mukavat, ei voi valittaa.

Jepulis. Tasapäisiä tosiaan onnistuin itsekin löytämään ja eihän se sitten ole kuin säädöstä kiinni. 412:ssa on 8.5:1 puristus joten siihen sitten tähdätään kunhan joskus pääsisi niin pitkälle, kolme muuta projektia menossa samaan aikaan ja käyttöautoakin tarvitsee rassata aina välillä, niin 412 ei oikein etene. Välillä aina harrastemopo karkaa, minkäs teet.

Tämäkin etenee pikkuhiljaa, pohjalevyyn ruuvattu etuakseli kiinni ja vaihdelaatikko akseleineen paikalleen ja nippu vaijereita ja sellaista. Iskunvaimentimet löytyivät Hot Carsista ja ohjausiskunvaimennin myös, kätevää. Takajarrusylinterit olivat niin jumissa että pantiin uusiksi kun niitä edullisesti sai, etusylinterit elvytettiin ja käytetään uudestaan. Alkuperäiset jarruputket ovat rautaa joten ne jätetään pois ja tehdään kuparinikkelistä uudet. Vähän pakkokin, vanhat tuntuivat jo niin haurailta että ei voi enää käyttää. Mielenkiintoisesti kaikkia pikkunippeleitä saa etsiä oikein urakalla vaikka on ihan vakio kupla/kolmostyypin osa. Vaikkapa kytkinvivun palautusjousen sisään tuleva peltikuppi (kuvassa vipu kuppeineen ja jousineen puuttuu kun kuppi on vasta tulossa) ... se on melkein aina ruostunut pois ja sellaista löytyi vain Classic VW:ltä (Paruzzin kautta) lähestulkoon törkeään 7e kappalehintaan. Tietty rahalla sai, joskus sekin on halpa. Erityisesti ison Karmannin kohdalla. Sama ongelma oli ovilukon vastakappaleen kumin osalta, sama paikka. Bonuksena 35e "rahtikulu" Suomeen. Osista, jotka mahtuvat kätevästi kirjekuoreen. Joutui sitten tilaamaan jotain muutakin (tarjolla oli kaikkea) etteivät postikulut ylitä ostosten arvoa. Mutta edistyy pikkuhiljaa. Kunhan lumet sulavat niin tulee tauko, käytössä jo olevaa kalustoa pitää keväthuoltaa ja katsastaa ja kaikkea, joten tämä projekti on jäissä syksyyn asti, kun ei ole niin kiire.

Kolmeneloseen uusi ATEn jarrupääsylinteri. Vanha purkautui kiltisti, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen havaittiin että juuri siinä kohdassa missä mäntä lepäilee, on ruostemonttu ja sellaisen korjailu ei oikein kannata kun uusiakin saa. Samalla tulee kaikki sisuskalut uusiksi eikä tarvitse kasata enää vanhaa, kätevää. Samalla tuli iskarit + ohjausiskari ja kaikkea muuta pientä.

Hauska ruutukuvio josta tulee jotenkin 80-luvun alku mieleen. Lieneekö vain omassa päässä, paha sanoa.

Pari kiinnostunutta on löytynyt ja se olisikin tuohon paikkaan juuri sopiva määrä kun kalustoa kuitenkin on kokolailla ja jossain pitäisi mahtua vähän ropaamaankin, katsotaan että mitä saadaan aikaan.

Sanos muuta. Jotenkin aina kun tekee(tm) jotain niin tulee pölyä ja huttua ja ties mitä ja sehän sitten lilluu joka paikassa, mm. työkalujen ja autojen päälle. Vähintään pitäisi olla väliverhoilla erotettu tila ropaukseen.

Kylmä mutta mukavan kuiva navetan vintti maaseudulla satasen vuosi per auto, puolikylmä parkkihalli (kellarissa) Pasilassa 75/kk. En osaa sanoa että onko paljon vai vähän mutta tuollaisia minä nyt maksan. Tuo parkkihalli juuri on kaikkein ongelmallisin: Se on sekä kylmä että kostea.

Harrastekalusto leviää niin että on vamaan pakko vuokrata talli jostain täältä pk-seudulta ja löysin yhden Hyrylästä, 90 neliötä ja suunnilleen 900 vuokraa (sis alv), vaan tuo on minulle turhan suuri yksistään, olisiko joku kiinnostunut vuokraamaan siitä vaikka kolmanneksen palan vastaavalla hinnalla? Halpahan se ei ole, mutta kun ei budjetti kestä vuokrata 1000 neliön hallia, että saisi halvemman neliöhinnan ja kymppi/neliö/kk tuntuu olevan aika vakiohinta täälläpäin, sen alle ei juurikaan saa mitään (toki jos jollain on tarjota ainakin 50 neliötä niin saa huudella, kyllä kelpaa). Tällä hetkellä koko oma kalusto on katon alla, mutta osittain kylmissä ja huonoissakin tiloissa, jotain parempaa pitäisi saada ja lisäkustannus ei ole ihan posketon, ilmaisia eivät ole nykyisetkään tilat. Tiukkaan pakaten 30 neliöön menee neljä autoa ja se varastohalliksi varmaan riittää useimmille? Kesäksi tietty kalustoa ulos niin on ajoväyliä ja sellaisia, talveksi enempi tiivistä kun on kaikki ajokit sisällä. Tuo on siivu isommasta hallista jossa on ennestään harrastekäyttäjiä, en ole vielä tarkemmin selvittänyt että ketä tai mitä, mutta eipä ole koko ideakaan kuin ajatuksen asteella tässä kohdassa. Bussilla pääsee aika lähelle, 974 menee 100m päästä. YV:tä voi tarjota josko ajatus houkuttelee, aletaan vasta sitten selvitellä tarkemmin raha- ja aikataulukuvioita.

"Kieltämättä välillä kun harrastamisesta tulee enemmän stressiä ku töistä niin pitää miettiä onko mitään järkeä ! " Tässä kyllä tiivistyy harrastuksen ydin, kiitoksia Kemin Karavaanarille. Mutta tämä ongelmahan ratkeaa sillä että päättää että ei hommassa tarvitsekaan olla mitään järkeä. Onpahan erilaista stressiä kuin töistä, se on pääasia. Omissa harrastehommissa ei ole ollut mitään järkeä sitten 80-luvun lopun (silloinen firma maksoi hyvää palkkaa -> liikaa käteistä -> harrastemopo karkasi käsistä) ja eihän siinä mitään, harrastetaan mitä ehditään ja jaksetaan ja jos on kiire tai ei etene niin palkataan apua. Rahalla sinänsä ei ole mitään arvoa minulle, turha sitä on hillota enempää kuin mitä hätävararahastoksi tarvitsee ja loput voi panna vaikkapa harrasteisiin. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta kun järki on heitetty romukoppaan jo heti aluksi niin ei se mitään. :) Kivaa on ollut koko rahalla ja sekin on mennyt kovin usein (rikkinäisestä/kulkemattomasta kalustosta johtuvan) stressin vähentämiseen. Kalustoa taas on haalittu aivan törkeästi liikaa yhdelle miehelle joten ulkoistettua apua on ollut vähän pakkokin ostaa, ei ehdi eikä jaksa kaikkea mitenkään. Minkäs teet, ei hamsteriksi tulla, hamsteriksi synnytään. Mutta näin jälkikäteen voi sanoa että nelipyöräinen peltipankki ei ole huonoin mahdollinen pankki, ainakaan Volkkarien kohdalla. Kiva ajellakin kun on sitten vanhoja edustusautoja toisina harrasteautoina, tulee vähän vaihtelua ja voin sanoa että kontrasti isosta BMW:stä junikseen on aika järisyttävä. :) Hintataso on tosiaan ongelma, ei siksi etteikö halvallakin aina välillä saisi, vaan sen takia että hirvittää ajella kymmenien tuhansien harrastevehkeillä ilman kaskoa, liikennevakuutus kun ei korvaa lähellekään todellista arvoa, vaan tarjotaan nettiauton projektikuntoisen raadon hintaa entisöidystä laitteesta ja nolla puuttuu perästä.

Päivitystä tähänkin: Kaikkea on puuhasteltu ja päästy hiomaan pohjaväriä tasaiseksi. Siinä sitä hommaa olikin melkein koko kuukaudeksi, pikkuhiljaa alkaa olla valmista. Sisustuksen panelit saatiin suoraksi mutta tehdään ehkä pahvista silti uudet, vanhoilla on taipumus 'muistaa' olleensa mutkalla ja ensimmäinen kostea keli vetäisee ne samalla tavalla mutkalle. Lattiamattoja ja kaikkea pientä on etsitty, melkein kaikki löytyivätkin, mutta matot ovat vielä vähän hakusessa. Alkuperäisen sävyistä ja näköistä marine blue-mattoa on hiukan vaikea löytää joten mennään ehkä harmaalla matolla, siihen saa ainakin kangasta.