Pystylampun hitsausta rakkaudesta lajiin...

[Ketsa]

Laman paineessa alkoi viime talvena kaipaamaan harrastusta johon ei menisi paljoa rahaa, mutta aikaa saisi kulumaan ja stressiä purettua.

 

Päätin sitten alkaa liimaamaan nurkkiin kertyneitä pystylampun korin osia kiinni toisiinsa ajatuksella, että josko palauttaisi mieliin hiukan hitsaamisen taitoa ja koittaisi opetella omien korjauspalojen tekemistä sen sijaan, että ostaisi brassipeltiä nurkat täyteen... Pystylampunhan voi aina paalata, joten mitään suurta vahinkoahan tässä ei pääsisi syntymään :-)

 

Muutamia vuosia sitten tuli haalittua Turkkusen suunnalta Mr. Vihervaaralta "kohtuullisen pehmeä" avokuppeli tarkoituksena ottaa siitä osia oman ensikuplan ehostamiseen. Homma meni kuitenkin niin, että ensikuppeli laikka-avoani en onnistunut kotiuttamaan sen arvon nousun tähden ja homma jäi toteuttamatta. Riittävän moni on tuon raadon säästämistä ihmetellyt, joten päätin hitsata sen korin iskuun ihan vain rakkaudesta lajiin...

 

Tältä koppa näytti kauppaa tehdessä

 

Ja tämän verran siitä jäi jäljelle roskien, lasikuidun ja massojen poiston jälkeen :-)

 

Muutaman paikan tuo vaatii, mutta kyllä siitä vielä hyvä pystylamppu tulee :-)

[-tipi-]

Kaasua! Argonia tai hiilidioksidia nimittäin...

[mikan]

Laman paineessa alkoi viime talvena kaipaamaan harrastusta johon ei menisi paljoa rahaa, mutta aikaa saisi kulumaan ja stressiä purettua.

 

Mä voin tuoda mun juniksen sulle hitsattavaksi. Sulta ei kulu yhtään rahaa ja saat aikasi kulumaan, mutta mitenkähän on sitten sen stressin kanssa? :-)

 

t. Mika

[Ketsa]

Junis ei valitettavasti mahdu mun talliin, joten en Mika valitettavasti pysty auttamaan :-)

[mikan]

Junis ei valitettavasti mahdu mun talliin, joten en Mika valitettavasti pysty auttamaan :-)

 

Se mahtuu mun talliin. On lyhempi matkakin kuin Ruovedelle. Jää enemmän aikaa hitsata. ;-)

 

t. Mika

[Ketsa]

Jees, jatkoa tarinaan...

 

Pääosien luovuttajaksi valitsin tuoreemman pystylampun (kutsutaanko norsuntassuvalollisia vekottimia myöhäisiksi pystylampuiksi?). Tässä yksilössä oli tectyl tarra ja mömmöt koteloissa, joten ainakin helmakotelot voisi tästä ottaa hyötykäyttöön. Yksi ratsupaikka tosin löytyi etusisälokarista ja sen poistamisen jälkeen näky oli tälläinen:

 

 

Ensimmäisenä siis pääsi hitsaamaan paikan helmakoteloon:

 

 

Seuraavaksi piti vääntää korjauspala sisälokariin:

 

[Ketsa]

Korjattuna paikka näytti sitten tältä:

 

 

Sielu oli levännyt ja rahaa ei ollut palanut, joten tallissa kaikki hyvin :-)

[Virtanen]

Eikä ihan mitä tahansa ratsupaikkoja Lempäälässä tehdäkään, vaan oikein asiallista alkuperäisen näköistä työtä!

[ARTO]

Tuli tämäkin päivä nähtyä kun Ketsa hitsaa itelleen tulevaa pystylamppua:D

 

Oli miten on, avot on aina pop!

[Ketsa]

Seuraavassa vaiheessa piti tehdä hieman salapoliisin työtä miettiessä miltä kohtaa ja miten keula muuttuisi avoksi...

 

Googgelilla ja Samban foorumin kuvien avulla alkoi muodostumaan kohtuu hyvä käsitys siitä mitä Karmann on aikoinaan touhuillut keulan suhteen. Vertailemalla avoa, varhaista pystylamppua ja myöhäistä pystylamppua alkoi hahmottumaan myös faktaa siitä mikä on oikeasti totta ja mikä tarua (tai johonkin muuhun kuin -68 vuosimalliin kuuluvaa).

 

Jos oviaukkoa ei lasketa mukaan, niin kapiinin puolelta keulaa ei ole vahvistettu kuin potkupelleillä jalkatilan kulmissa. Tältä tilanne näytti kun olin poraillut toisen potkupellin irti asiaa tutkaillessa:

 

 

Tavaratilan puolelta taasen löytyy kolme vahvistusta per puoli:

- pienet lirpakkeet tukemassa sivukylkeä

- isommat jäykkärit tukemassa tuulilasin karmia ja sivukyljen takaosaa

- kojetaulun reunoilla olevat peltiset ilmasuulakkeet ovat mig hitsattuja jäykkiä osia (kovakattoisessa kahdesta puolikkaasta pistehitsaamalla tehdyt lirpakkeet)

 

 

Sen sijaan mitään havaintoja mittaamalla en saanut siitä, että keulassa olisi käytetty esim. rintapellissä vahvempaa peltiä.

 

 

Salapoliisityön lopputuloksena päätin käyttää kovakattoisesta myöhäisestä pystylampusta koko keulan.

[Ketsa]

Pystylampun varapyöräkotelo oli sitten tietenkin pehmeä...

 

Tarvikekeula olisi ollut niin halapa, että kiusaus livetä suunnitelmasta selvitä minimi kuluilla oli jo tosissaan koetuksella. Romuissa oli kuitenkin jostain pystäristä irroitettu parempi keulapala ja uusi stanu mallin etuhelma, joten päätin vielä lykätä vw-kaupassa asiointia.

 

Päätin korjata keulan tekemällä ensin varapyöräkoteloon sivupellit ilman palkkipuskurin kiinnikkeitä, joten muotoakin pystyi yksinkertaistamaan reippaasti. Sisältä korjauspala näytti heftauksen jälkeen tältä:

 

 

Sitten alkoi ruostehomma hiukan tympimään, joten irroitin avon keulasta pienet sivukyljen vahvikkeet ja hitsasin ne putsauksen jälkeen myöhäisen pystylampun keulaan. Tämäkään ei tosin onnistunut ilman ongelmia, koska hanttarin puolen sisälokariin oli ilmestynyt kummallinen patti juurikin vahvikkeen kiinnityspaikaan. Miksiköhän moinen evoluutio tullut?

 

 

No patti piti rälläköidä pois ja tehdä siihen korjauspala. Samalla irroittelin ruostuneen bensan täytön suulakkeen. Ja sen jälkeen irroittelin ruostuneen varapyöräkotelon takaseinän. Tältä työmaa näytti tuossa vaiheessa:

 

[Ketsa]

Ja muutamaa saumaa myöhemmin tilanne näytti tältä. Varapyöräkotelon kulmat jätin tässä vaiheessa vielä korjaamatta hiekkapuhalluksen ja puskurin kiinnikkeiden tekemisen helpottamiseksi.

 

 

Samaten muut keulan korjailut päätin jättää tuonnemmaksi...

[Ketsa]

Seuraavaksi hitsailin oviaukkoihin vahvikkeet, jotka kiinnittyivät saranoiden ja lukon vastakappaleen kiinnityksiin. Tämän jälkeen pääsikin puukkosahaamaan katon pois ja ihmettelemään mitenkä keulaan istuttaisi avon tuulilasin karmin. Poistin molemmista keuloista (umpi ja avo) nitromorsella maalia ja koitin keksiä mistä laittaa rälläkkä laulamaan.

 

Tältä näyttää oviaukon vahvikkeet:

 

[P_Valtonen]

ja koittaisi opetella omien korjauspalojen tekemistä sen sijaan, että ostaisi brassipeltiä nurkat täyteen...

Millon on saatavana kuvasarja, jos suora pelti muuttuu etulokariksi?

:)

[Guest]

ja koittaisi opetella omien korjauspalojen tekemistä sen sijaan, että ostaisi brassipeltiä nurkat täyteen...

Millon on saatavana kuvasarja, jos suora pelti muuttuu etulokariksi?

:)

Komppaan...

[Ketsa]

Millon on saatavana kuvasarja, jos suora pelti muuttuu etulokariksi?

:)

 

Onkos Pjetteri ajanut taassa jostain kuplasta lokarit pois, vai mihin moista ohjetta kaipaat? =D

[Ketsa]

Tässä vaiheessa koppa oli niin kevyt, että sitä pystyi helposti yksistäänkin kallistelemaan, joten käänsin kopan hiukan parempaan asentoon ja aloin liimaamaan alkuperäisestä keulasta irroitettua potkupeltiä myöhäiseen pystylamppuun.

 

 

Seuraavaksi pääsikin nauttimaan "laadukkaista" Klokkerholmin korjauspaloista. Varastossa oli vanhastaan toiselle puolelle avon vahvikepalkki, joten päätin olla tehokas ja tilasin toisellekkin puolelle Hots Matsilta korjausosan. Hiukan korjausosaa piti "viilata" ja hitsata, mutta kyllä sille paikka lopulta löytyi ihan hyvin.

 

[Ketsa]

Käänsin projektin toiselle kyljelle ja koitin sovittaa kuskin puoleista potkupeltiä paikoilleen. Noh, taassa tuli huomattua jotain mihin ei ole koskaan kiinnittänyt huomiota; myöhäisessä pystylampussa on syystä tai toisesta siirretty sulakerasia eri paikkaan kuin missä se varhaisessa pystylampussa luuraa. No, pitää korjata tuokin reikä myöhemmin.

 

 

 

Lopuksi vielä toisen puolen helman vahvikepalkki kiinni ja koppan nosto pyörilleen -- ei kun siis vahvikepalkeille :-)

 

[P_Valtonen]

 

Tolla tuulilasin kehyksella tulet voittamaan monta matalin auto kisaa :)

Hyvälle näytää muuten(kin).....

[Ketsa]

Do-diin. Pikkuhiljaa hommassa alkoi olemaan haastetta, kun lähti tuulilasinkarmia rakentamaan. Siitä miten tuulilasinkarmi on Karmannilla toteutettu ei oikein kaiken paljastavia kuvia löytynyt netinkään syövereistä. Kovakattoisen akvaarion tuulilasiakaan ei omissa romuissa ollut, joten lasejakaan ei päässyt päällekkäin vertaamaan muotojen eroja miettiessä.

 

Tuulilasinkarmin alakulmissa oli varsinkin kuskin puolella mätävikaa, joten ilmeisesti sen tähden halusin uskoa tuulilasin aukon olevan alakulmista lähes samanlainen. Noh, seuraavat kuvat kertovat että metsään meni... Suurin yllätys oli kuitenkin se tinan määrä jolla tuulilasin karmin sisäpuolen pelti on hävitetty samaan tasoon kojetaulun/ovitolppien kanssa.

 

 

 

[Ketsa]

No, eipä siinä auttanut kuin jatkaa parsimista irroittamalla lisää peltiä alkuperäisen avon keulasta. Tuulilasinkarmin sisäpuolella homma oli helppoa, piti vain hioa tinaa pois ja porata pistehitseistä irti loppukin ensimmäisen katkaisurajan väärälle puolelle jäänyt osuus karmista. Tältä karmi näytti sisäpuolelta kasaan hitsattuna:

 

 

Ulkopuolella homma ei sitten käynytkään millään tavalla näppärästi. Molemmat alakulmat olivat varsin rapeat (ilmeisesti karmiin on mennyt vettä sisälle ja tuolla kohtaan on umpiperä). Hanttarin puolella kuitenkin oli hiukan terveämpää pelti ja sain kopsattua karmin pintapeltiä kuskinkin puolelle tuulilasin alakulmaan. Seuraavassa kuvassa malli ja siitä tehty peilikuva-aihio:

 

 

Lisäsin remonti yhteydessä hiukan rautaa karmin sisään, joten varsinkin katkaisupaikka on nyt selvästi vahvempi kuin mitä alkuperäisenä. Viimeisessä kuvassa kulmapalat on heftattu kiinni ja testattua tuli myös se, että tuulilasi oikeasti sopi paikoilleen. Puuttuvat alanurkat tuosta eteenpäin oli molemmin puolin niin pehmeät, että ne pääsen tekemään vasta sen jälkeen kun pääsen ottamaan mittoja terveestä yksilöstä. No, tässä vaiheessa alakulmilla ei ole vielä kiire.

 

[ARTO]

Ainakin 1303 cabrioissa toi tuulilasikehys on yhtä palaa ns listarajaan ja etuluukun takareunaan asti. Entä jos näin vanhemmissakin, selittänee sovituserot tuulilasin alakulmissa?!

[Ketsa]

Jep, niin on näissä näissäkin. Kuskin kulman mätävika esti kokonaisen siirrännäisen. Oli pehmeys levinnyt kojetaulunkin puolelle :-)

[Sakke]

offtopic, mutta aika kylmän näköstä siellä teillä etelässä :D

[Guest micco]

Hmm täältä etelästä katsottuna tuo lempäälä on sen verran pohjoisessa, että eiköhän siellä jo kylmä ole, ;)

[Ketsa]

Ekassa postauksessa kyllä mainitsin homman alkaneen viime talvena...

Auringon asennosta päätellen tässä vaiheessa rojektia oltiin kevät hangilla. Mahtoikohan olla vappuna ajossa? :-)

[JaniM]

Menee kato hetken kun negoja kehittelee kuviksi ja skannailee..

[Ketsa]

Hyvin pitkälti samanlaiset laitteistot käytössä Janin kanssa valokuvaamiseen :-)

 

No, jatketaanpa taasen muutaman kuvan verran kohti tätä päivää. Seuraavaksi ohjelmassa oli kehittää suunnitelma siitä kuinka takaosa muuttuu kovakattoisesta avoksi. Pähkäilyjen ja ihmettelyjen loppusumma oli se, että avotuksen spesiaaliosat korin takaosassa ovat:

- Sisäkyljet kokonaisuudessaan + niiden poikkituki.

- Korin yläreunat (liitossauma korin kylkipeltiin löytyi sisäpuolelta).

- Konehuoneessa keskellä paloseinan tukipelti.

- Konehuoneen kulmissa vahvikkeet.

- Ovien kohdistuskumien pesät ovenkarmissa.

- Takaturvavöiden kiinnityspisteet paloseinän yläreunassa.

- Paloseinän yläkantin reunoissa ylimääräiset prässäykset.

 

Tältä kovakattoisen kopan takaosa näytti turhien peltien poistamisen jälkeen:

 

 

 

Konehuoneen vahvikkeiden irroitus menossa:

 

 

 

Vahvikepalojen sovittamisessa myöhäiseen pystylamppuun ilmeni taasen pieni vivahde-ero verrattuna varhaiseen pystylamppuun. Paloseinään oli ilmestynyt uusi prässäys diagnostiikka töpseliä varten... No, pieni homma tehdä rälläkällä yksi reikä lisää muutenkin jo niin reikäiseen vekottimeen

:-)

Muuten vahvikkeet istuivat ongelmitta sovitus vaiheessa:

 

[Ketsa]

Alkuperäisestä takaosasta jäi jäljelle tämän verran:

 

 

 

Ensimmäisellä yrityksellä ei vielä oikein näyttänyt hyvältä:

 

 

 

Mutta pienen hieromisen jälkeen siirrännäinen alkoi putoamaan paikalleen:

 

[Ketsa]

Pitkällisien "viilaamisen" jälkee sisäosa istui paikalleen ja pääsin hitsaamaan sen kiinni. Ulkopintojen vetelyä ja sitä seuraavaa amerikan tyylin koko kyljen ylikittaamista koitin välttää hitsaamalla ulkopinnan vain tiheästi heftaamalla kiinni.

 

 

 

Ovipilarissa sitten onkin jo yhtenäisellä saumalla. Ovin ohjurikumin pesät pitää vielä myöhemmin tehdä oven karmiin. Ovet pelaavat hyvin ilman paiskimista, joten ainakaan tässä vaiheessa ei vielä tarvinnut paalausautoa kutsua.

 

 

 

Sisäosan kiinnityspinnoissa sisälokareihin oli aika paljon pehmeää ja niitä joutui leikkaamaan pois. Onneksi kuitenkin jäi muutamaan kohtaa kovaa jäljelle ja niistä kohdin oli apua takaosan kohdistamisessa ja kiinni heftaamisessa.

 

[Ketsa]

Suurempien ähertelyiden jälkeen olikin helpompia pikku hommia taasen tarjolla. Konehuone näyttää ilman avon vahvistuksia tältä:

 

 

Paloseinää tukeva vahvike istui hyvin paikoilleen, joten senkin puolesta näytti avon takaosan insertti istuneen oikealle paikalle. Konehuoneen kulmiin tulevien vahvikkeiden hitsaamisen päätin lykätä tehtäväksi vasta sen jälkeen kun puskurin kiinnitysten seutu on korjattu ja takahelma istutettu paikoilleen.

 

 

"Perkeleen pystylamput!" ilon kiljahduksia aiheuttu myöhäisen pystylampun sivukyljen ruosteiden tökkiminen ruuvimeisselillä. Vekotinta oli ilmeisesti lämpöeristetty jollain kosteutta itseensä imevällä villalla sisälokarin päältä konehuoneeseen menevästä kotelosta ja tuo eristys oli sitten mädättänyt sisälokaria ja sen yläpuolelta sivukylkeä. No, yhdestä varhaisesta pystylampusta löytyi korjauspala tuohon kohtaan. Eipä ollut aikaisemmin tuollaiseen kohtaan autoa tarvinnut korjauspalaa hitsata :-)

 

[seppo mäntykivi]

klap, klap, isokäsi Juhalle!

[Ketsa]

Kohtelias kumarrus vanhan Sepi herran suuntaan.

 

Seuraavana urakkana oli vasemman takakulman korjaaminen. Sisäosan korjauksen jälkeen näky oli tälläinen:

 

 

Pintapellin korjauspalan muodon joutui kopioimaan toiselta puolelta. Pelti näytti alkuun helpolta suoralta palalta, mutta oli mokoma hiukan pallomainen. Tälläinen siitä sitten tuli:

 

 

Vaijerikouru olikin jo sitten todella mielenkiintoinen osa väännettäväksi. Pelkästään sikkipyörällä en saanut onnistunut peltiä syntymään monista yrityksistä huolimatta. Lopulta tein kanttikoneella aihion ja lähdin vasta sitä viimeistelemään sikkipyörällä. Tästä tuli se ongelma, että kanttikoneeni leveys rajoittaa korjauspalan pituuden. No, pitää tehdä useamasta palasta. Ensimmäinen pätkä näytti sovitusvaiheessa tältä:

 

 

Ensimmäisen pätkän oltua lopulta hitsattuna paikoilleen oli kiinnostus toisen pätkän tekemiseen täysin nollassa. Toisella kertaa sitten loppu :-)

[Ketsa]

Vaijerikourun ensimmäinen korjauspätkä sisäpuolelta:

 

[Hebster52]

Upeeta jälkee Juha!!

Ei voi muuta sanoa!

[Ketsa]

Koitetaas nyt vaan Hepsteri saada nää pystylamput ja pallokeulat äkkiä alta pois, jotta päästään takaisin salmarikisan pariin :-)

 

Tässä vaiheessa koppa tuli nostettua alustalle ja hyvin tuntui istuvan ja ovetkin toimivat loistavasti.

 

 

 

[Ketsa]

Takapuskurien kiinnitykset takasisälokarit olivat kuitenkin sen verran pehmeät, että päätin vaihtaa paremmat palat varhaisesta pystylampusta. Samalla tuli hitsattua takahelmaksi myöhäisen pystylampun mukana tullut tarviketakahelma, joka oli aikaisemmin ollut vain pulttien alla irtohelmana.

 

Seuraavaksi hiekkapuhallisin koria hitsatuista ja edelleen hitsausta vaativista kohdista, koska tässä vaiheessa ei ollut vielä virveästi "umpiperiä" mistä hiekan poistaminen on vaikeata. Tältä kori näytti puhalluksen jälkeen:

 

 

 

[Guest]

Kyl hattua pitaa nostaa. Hienoa tyota

[Ketsa]

Kiitokset Jan, amerikan possupajalta tulevat kehut lämmittävät syyssateessa :-)

 

Puhalluksen jälkeen oli oikea aika laittaa saumoja umpeen. Perinteisestihän se olisi tarkoittanut tinausta, mutta kun kyseessä on low-budjet pystylamppu ja kylkien piiiitkät saumat + toho tuntui hiukan hurjalta yhdistelmältä, päätin kokeilla jotain muuta.

 

Aikani aiheeseen tutustuttua päätin käyttää Impomet Oy:n maahantuomaa nestemäistä (siirappimaista) Weidling C komposiittia. Nestemäisyytensä vuoksi tuo aine tunkeutuu hyvin saumaan, referenssit teollisuudesta olivat vakuuttavia ja luujus ja lämpöarvot olivat varsin loistavia "pakkelille".

Weicon komposiitteja voi ihmetellä seuraavasta linkistä:

http://www.impomet.com/impomet/tuotteet ... ml?panel=6

 

Tuotteen käyttö erosi perinteisestä paklauksesta ainakin siinä, että aineosat sekoitettiin vaa-alla. Paketin mukana tuli myös kumihanskat, joten syötäväksi tuo ei selvästi ole tarkoitettu :-)

Jonkinlainen shokki oli myös se kun "pakkeli" lähti oikeasti valumaan kylkeä pitken alaspäin...

 

Tältä kori näytti komposiitin lopetettua valumisen:

 

 

 

Aine oli luonnollisesti varsin kovatöistä hiottavaa, lähinnä mieleen tuli kovimmat harmaat sibatoolin mallimuovit, joten aivan pintanaarmuihin tuota ei kannata käyttää. Aineen nestemäisyyden näkee hyvin toista saumojen välissä olevista montuista, vain tietty kerros ainetta suostui pysymään valumatta pois. Jälkiviisautena voi todeta, että olisi kannattanut kaataa kori kyljelleen...

Tältä kylki näytti hiottuna:

 

 

Ensifilikset aineesta olivat erittäin positiivisia, joten käyttökerta ei varmasti jää ainoaksi. Yksittäisen purkin saaminen suoraan maahantuojalta on aina vähän onnen kauppaa, mutta taannoin OberSchlachter:in Tre Asiamies kertoi, että heile saattaa tulla edustus Impometin tuotteille. En tiedä onko toteutunut, mutta hyvä olisi jos toteutuisi.

[Guest Toheltaja]

onko tuote hintahtava? vai kestääkö persaukisen lomautetun viallinen pakara jos tuommoista hankkii?