Ketsa

Juu, motorhomen moottoriin laitetaan, jokkismoottoriin ei 😎 Heti kun sain lohkon pestyä sovittelukokoonpanoa varten, niin huomasin yhden unohtuneen reiän porauksen, joten vielä yksi porausjigi piti kaivaa laatikosta... Tiedä sitten onko tuo keskinmäisen laakeripukin modaus kuinka tarpeellinen, mutta sattui olemaan setti kolbenin laakereita hyllyssä ja niissä kun on alumiininen vauhtiksen puoleinen laakeri, niin joka tapauksessa on ostettava Silverlinen laakerisetti ja Kolbenin setin voi hyödyntää tähän modaukseen. Eli kaikki kolme isoa runkolaakeria on tämän jälkeen teräsvahvistettuja. Sen verran jokkisosia menee poistoon, että venttiileiksi vaihtuu CB halppisrosterit. Samalla imuventtiilin koko kasvoi 35,5 -> 37 milliseksi. Koneistaja kun tunnisti jokkisventtiilien olevan peräisin voorttista ja niihin rakennelmiin en aijo sekaantua pitkällä kepilläkään. Oli muuten eka kerta kun teetin uudet venttii- ja ohjurityöt remontin jäljiltä oleviin kansiin 🙂 No, jos voorttin venttiili olisi katekennut Ruotsissa, niin olisi harmittanut vielä enemmän. Kuvissa vielä pakovenana vakio vw vena, jonka oli ainut käsillä oleva vena siinä kohtaa kun palotilan koko piti mitata. Putkien yläpäähän on tarkoitus laittaa 1,5 mm kuparirenkaat, joten sovittelukasauksen ajaksi sovittelin kanteen 1,5 mm 1600 putken korotusprikan. Sisäreikä täsmäsi suoraan 90,5 mm putkelle ja ulkoreunastakaan ei tarvinnut paljoa pois hioa. Aikansa kun säilöö kaikkea tarpeellista, niin lopulta kaikki löytää paikkansa. OXY lohkoja tehdessä jääneet wasserin pinnapultit osuivat olemaan juuri sopivan pituiset tämän levyiseen moottoriin. Pinnan päässäkin kun kerrotaan matskun olevan kovaa, niin näillä mennään jokkishengessä. Jostain pitäisi vielä keksiä tönärien suojaputket. Ja viimeisen kuvan avulla johdanto seuraavaan vaiheeseen. Komeat asennusjouset syntyivät puuilon jousihyllystä löytyneestä aihiosta. Näiden avulla on helppo lähteä mittailemaan missä kohtaa kammen kierrosta mäntä käy lähimpänä venttiilejä ja että onko sillä kohtaa riittvästi välystä, vai onko merkattava venttiilitaskujen kohdat ja kaivettava jollain karulla työkalulla tarvittavan suuruiset väistöt. Eli seuraavaksi kampikammiota kasaamaan, jotta tulee varmistettua: - virranjakajan akselin päittäisvälyksen tarkistus - öljypumpun päittäisvälysten tarkistus - työntötankojen pituuden selvitys - venttitaskutarpeen selvitys - dekkikorkeuden varmistaminen jokaisesta sylinteristä ja tarvittaessa kiertokankien ja mäntien pituusmittailua ja sekoittelua Ei ihan joululomalla valmistunut, mutta ei tässä enää kauan nokka tuhise. Ennen hiihtolomaa pitää moottorin istua kontissa 😎

Laakerin ja kampiakselivauhtipyörä paketin päittäisvälyksen toteamiseen kyllä. Mutta laakeri kun voi liikkua lohkossakin.

Minkä kokoinen?

Joo, about metrin pätkän tuollarahalla saa. Ja menekkiä on, koska jos haluaa siistin hitsin, niin paska valu pitää poistaa ja tehdä pelkästä langasta uusi 😂

Ruosteenirroitusöljyllä liottaa, tuplamutterit case saveriin (lohkon runkopukkien mutterit sopii), viilapenkkiin kiinni, pinnaan tuplamutterit ja aina on irti lähtenyt. Joskus on tosin pitänyt lämmittää, ilmeisesti kierrelukitteen vuoksi.

Ja tuolta olen ostanut magnesium lankani http://uniball.fi/cgi-bin/webio2kauppa?Työkalut-&-hitsaustarvikkeet/Tig-langat/TIG-lanka-magnesium-2mm&naytasivu=683&id=0&saitti=rallycorsa

Tässä pari kuvaa yhden toisen projektini lohkosta. Ei tietoa kuinka on käytännössä tehty, mutta ei vaadi runko- ja nokkalinjan aarporausta asennuksen jälkeen.

En ole vielä keksinyt kuinka niiden tekeminen onnistuisi oman tallin työkaluilla. Onko hyviä tee-se-itse ideoita?

No-niin! Osat saatu moottorikoneistamolta, joten huomenna pääsee suorittamaan kylmäkasauksen ja miettimään haasteita ja osapuutteita. Sitä ennen kuitenkin muutama kuva siitä mitä lohkolle tapahtui joulun pyhinä. Lista siitä mitä lohkosta pitää tarkistaa ja mahdollisesti modata sen kuin kasvaa vuosi vuodelta... Tämä lohko kun oli jo pitkälle tehty, niin suurimman osan listaa pystyi hyppäämään ylitse, mutta syystä tai toisesta kolmospytyn pinnapultin upotusta ja case savereitä en ollut tähän lohkoon tehnyt. Erityisesti kotitallissa oleva pylsäporakone on sen verran lelu, että olen sorvannut hyvin yksinkertaisen poraohjurin tuohon 3 pytyn pinnapultin upotukseen. Eihän tuolla valmista reikää saa, mutta kun on 8 mm reikä suorassa, niin ei se siitä enää sitten niin herkästi vinoon mene. En osaa sanoa kuinka tärkeä tämä modaus on siviiliautoissa, mutta ainakin tässä tulevassa käytössä uskon, että tuo vähentää merkittävästi halkeamisen vaaraa kolmos pytyn takaa, kun pinnapultin aiheuttama kuorma on runkolaakeripukilla, eikä ylempänä heikommassa osuudessa valua. Alla olevassa kuvassa case saver asennettuna. Joulun alla Valtonen pirulainen esitteli minulle lentokonelohkojaan ja laittoi vielä yhden mukaani kulkeutumaan etelää kohden. Aikani kun kiusasin itseäni ajatuksella lentomoottorin keskimmäisen laakeripukin läpipulttauksesta, totesin modauksen olevan tehtävissä omilla työkaluillani ja tämän moottorin olevan aivan loistava kohde kokeilla tuon hyötyjä, koska moottori kokee kovaa kiusausta ja on varmasti pian taassa osina ja paljastaa kokeen tulokset... Homma lähti matkaan runkopukin pinnapulttien poistolla ja läpireikien porauksella poraohjurin avustuksella. Haastavinta kotiverstaalleeni tässä modauksessa oli tämä tilanne, eli toisen reiän puhkeaminen juurikin valun kevennykseen. Tai siis oikeastihan haaste on vain jyrsinkoneen uupuminen 😞 Ongelman ratkaisijaksi syntyi kaikkien takatasaiminen irvikuva - venttiili, johon tein hitsillä ja rälläkällä kaksi hammasta ja hitsasin pultin lautaseen akkuporaan kiinnitystä varten. Eli venttiilin varsi menee lohkossa olevaan poraholkkiin ja ottaa sieltä ohjauksen. Naurattaa itseäkin 🙂 No, tasaus ja upotus syntyivät kuitenkin karusta työkalusta huolimatta. Tosin tästä ei tullut tarkka kopio lentomoottorista, koska alkuperäisessä konstruktiossa tuo upotus ei ole samankeskeinen laakeripukin reiän kanssa, vaan upotus on keskitetty tuohon valun kevennykseen. Oikeassa lentokonemotissa upotukseen on tehty holkki alumiinistä, eikä holkkia ole siten hitsattu kiinni. Itse päätin tehdä holkin magnesiumista ja hitsasta sen pinnasta kiinni. Ei sillä, että hitsille mitään lujuutta voisi laskea, mutta on ainakin (toivottavasti) tiivis ja estää mahdollisen öljyn hikoilun. Holkin valmiin mitan piti olla 22,4 mm +0,03 -0,00 ja täytyy sanoa, että moisen aihion löytäminen lohkosta ei ollut sitten alkuunkaan niin helppoa kuin kuvittelin. No, yhden paikan löysin... Mittailujen mukaan upotuksen ja holkin välille piti jäädä satkusta kolmeen välystä ja vasaralla naputtelemalla holkki upposikin paikoilleen (tosin lohko oli 50 astetta lämpimämpi kuin holkki, eli vähän välys vielä kutistui). Läpipultilla varmistus, että pysyy pohjassa, TIGillä hiukan räkää ympärille ja isommalla tasaimella tasaus. Jossain kohtaa pitää vielä sorvata vahvempi prikka vielä tuohon korialuslaatan tilalle. Prikka kuitenkin kantaa sekä lohkosta itsestään, että tuosta lisätystä holkista, eli pitäisi oikeasti tukea tuota laakeripukkia. Lopuksi vielä kuva lentomoottorin runkolaakeripukin "pinnapultista". Eli lisäosa on vain M10 kokoa ja lohkon kierrekkin säilyy, eli kyseessä ei ole perinteinen läpipulttaus. Tässä tapauksessa tosin perinteinen läpipulttaus olisi ollut helpompi tehdä, koska moottoriin ei tule öljynjäähdytintä ja jäähdyttimelle tulevat kanavat olisi voinut sillä tukkia. Aika näyttää oliko homma vai kivaa puuhastelua, vai onko tästä jotain hyötyäkin. Ja jos on, niin mitä 🙂

En tiedä kuon että 76x94 koneessa on kestänyt mittarin mukaan yli 70 tuntia radan kiertoa 🙂

Tommonen tuli kankien mukana aikoinaan.

Internetistä löytää tietoa, kunhan osaa vain kysellä ja liittää ja suodatttaa eri lähteiden tiedonjyvät kokonaisuudeksi. Henkilökohtaisesti suositan ensimmäisen moottorin rakentajaa lukemaan tämän kirjan. Jotkut jutut vähän oldskuulia, mutta kirjoitettu silloin kun näillä autoilla on oikeasti ollut tarkoitus ajaa ja pitää remonttikulut ja työmäärä maltillisina. Sitten kun perusteet hallinnassa ja kiinnostusta virikoneen rakentamiseen, on aika lukea muita kirjoja 🙂

Oma joululahja noudettu! Melkein täyden työpäivän verran ja lähes 600 kilsaa sai tänään istua joululiikenteessä ja lumipölyssä. No, jos rakennelmalla pääsee ajamaan ensi kesänä viisi lähtöä kumpanakin päivänä ja aika olisi keskimääräisesti 15 sec, niin kyllähän sen kahden ja puolen minuutin tähden pitää vähän vaivaakin nähdä 🙂 Mutta itse asiaan. Laatikosta tuli aikaisemmin kuva siirtäjien säätövaiheesta ja se kuva kertoo oikeastaan sen mitä tuosta tiedän. Laatikon tekijä voi halutessaan kertoa itse enemmän. Perusspekka latikolle on: - vakio ykkönen - kytkykakkonen vakio rattailla - kolmonen on 1,57 - nelonen 1,32 - perävälitys on 4,125 Käytettävä rengaskoko on vielä arvoitus, eli kokonaisvälitystä voi sitä kautta vielä säätää. Minun hommaksi jäi vain poskistefojen hommaaminen ja niiden asennus. Empin logot stefapaketin päällä pistää kyllä miettimään, että mitenköhän tässä käy, koska yhdestäkään Urhoon asennetusta Empi osasta olisi vielä mitään hyvää seurannut 😕 Uudet synkrot tulivat laatikon mukana paluukuormassa sillä, että laatikkoaihio oli minun harjoitustyöni Lahden laatikkokurssilla. Eli jäi kokeilematta kuinka tee-se-itse-laatikko olisi toiminut... Moottoririntamalla puuhastelut eivät ole vielä päässeet suureen lentoon. Lähinnä Petterillä poiketessa tuli ihmeteltyä jokkismotin nokkaa. Suomihiontaa, imulla nostoa nokalta 10,1 mm ja pako puolella 10,2 mm. Nokan päässä vain meistattuna 46. Petteri mittaili penkissään nokan asteet ja päätyi alla olevaan tulokseen. Tunnistaako joku kepakon ja osaa kertoa lisää? Rivaatillakin saa kertoa, jos salaisuuksia ei halua julkisesti paljastaa. Toivo elää vielä, että välipäivinä pääsee leipomaan moottoria eteenpäin ja ehkäpä kopankin kimppuun ehtii hetkeksi. Hauskaa Joulua ja reippaita tallihetkiä pyhinä ilmavolkkarien ääressä!

Näkyykö nyt?

Kirjoitelkaa projekteistanne topikki on taassa ollut aktiivisena, joten pitää aloittaa vielä yksi uusi topikki omista ajanvietteistä. Putkirunkokiihdytin ei valmistu aikaan ja rahaan liittyvistä syistä mitenkää tulevaksi kesäksi, joten piti alkaa varastolla miettimään miten voisi pitää hauskaa volkkarien ääressä myös sosiaalisesti tulevana kesänä. Mikot jo viimeistelevät tulevan kesän kiihdyttimiä ja herra Mäkikin on valitsemassa nopeinta kattoa omaan autoonsa, joten kyllä tässä on aktivoiduttava itsekkin äkkiä tai joutuu jälleen katselemaan vain muiden hauskanpitoa Tierpissä... Koska tässä on kyse vain välikesän rakennelmasta, niin tavoitteena on lähinnä vain pitää huoli siitä, että homma varastaa mahdollisimman vähän aikaa ja rahaa varsinaiselta kiihdytin projektilta. Eli lähtökohtaisesti pitää pöyhiä nurkista jotain millä päästä toimintaan mukaan Bug Run Classicissa. Ainut kaarellinen koppa varastolla on Urho #50, joten siltä osin aihion valinta oli helppo, möhkösplitillä mennään 🙂 Oikeastaan koppaan ei ole tarkoitus tehdä muuta kuin raksia ylimääräiset osat pois ja hävittää muutamia urhoilun ihmeyksiä, kuten isojen äänenvaimentimien vuoksi kohotettu hanttarin lattia. Tekniikkapuoli sitten mietitytti hiukan pidempään. Urhon OXY:ssä on lohko halki ja sen moottorin osat on muutenkin optimoitu toimimaan pitkään räväkkyyden kustannuksella, joten siitä lähtemällä homma tulisi kalliiksi. Siviiliauton roukkerissa on kiinakampi, joten sitäkään ei viitsi lähteä särkemään. Toissakesän suuressa osakasassa tuli kuitenkin yksi "hyvä kyläkisamoottori" osina ja tuon kokoamisesta olenkin jo haaveillut tovin, joten tästä syntyi ajatus, että perskules! Jokkismotti ja -laatikko Urhoveloon ja Ruotsiin! ------ END OF ALKULÖPINÄ ----- Mikko K. varmaan lopetti tämän topikin lukemisen tuohon, mutta siltä varalta, että joku vielä on kiinnostunut, niin alla ensimmäisen illan tapahtumat moottorin ääressä... Kyläkisamotin lohko oli aarporauskunnossa, joten aloin pöyhimään lohkopinosta sopivia vaihtoehtoja. Voittajaksi päätyi nuoruuden kesken jääneen roukkerirakennelman lohko. Aarporattu ja avattu 90,5/92 putkille, Hooverimodaus ja isot tulpat öljykanavista valmiiksi jengoilla, eli paljon hyvää valmiina. No, olihan myös syyt miksi lohko oli unholaan jäänyt. Päittäinen on hakkaantunut ennen aarporausta niin pahasti, että vaatii prikan ja lohkon kattoon oli tullut roukkeritilaa tehdessä reikä. Internetmaailmassa siis pilallinen lohko, mutta jokkisajatusmaailmalla hyvä ja halpa aihio 😉 Ensimmäinen homma oli siis lohkon katon parsiminen. Esilämmitys puukamiinan päällä, huolellinen putsaus vingulla ja asetonilla, paskan kiehuttamista tigillä, teräsharjaa ja lopulta lisäaineella komea patti aukon päälle. Varastosta löytyi myös uusi 90,5 mm AA putkimäntäsetti. Tosin roukkerille tarkoitettu, joten dekkikorkeuden mittauksella lähinnä oli tarkoitus hakea tietoa siitä kuinka paljon putkia pitää lyhentää. Päädyin siihen, että 4,5 milliä on tarvittava lyhennys. Pari kertaa on tullut tultua koneistamolta posket punottaen kottiin, kun tasapainoitus on jäänyt tekemättä vauhtipyörän liiallisen heiton vuoksi. Joten kantapään kautta tullut oppi on tarkistaa heitto etukäteen. Jokkismotin vauhtis oli kuitenkin sen verran paljon kevennetty, että hiukan mittaus jännittikin. No, kympin luokkaa oli heitto, joten yllättävän hyvä. Näiden touhuiluiden jälkeen olikin jo selvillä mitä pitää raahata moottorikoneistamolle, josta aluttavasti lupailtiin kohtuullisen nopeaa palvelua, eli ehkäpä tämä runkomotti tästä syntyy vielä ennen uuden vuoden tinoja ja pääsee miettimään polttoaineensyöttöä ja pakosarjaa. Niin ja moottorin kaveriksi tähän rakennelmaan pitäisi laatikkokin saapua jossain kohtaa Kouvolan suunnalta. Laatikonkin osalta luotetaan kohtuuhintaiseen kyläkisatekniikkaan. Ehtipä tämän illan aikaan vielä AC kaupalle ihastelemaan Mikon viimeisintä hankintaakin.

Mennää porukalla Tierpiin kiihdyttelemään. Ei tartte kattella vesivessoja ja puitteetkin eri luokkaa kuin Kauhavalla 🙂

CSP:een putket toimineet minulla ilman ongelmia oxy:ssa ja wbx:ssä.

Löytyykö maailmalta hyviä ja kohtuuhintaisia vaihteensiirto vaijereilla sarjoja 901:een? Listan jatkoksi tölkin 5v ja pitkittäismoottoriaudien laatikko katollaan.

No nyt alkaa oleen pro touhua :) Videoita odotellessa...

Kevyemmin tai kovemmin nykimällä päittäisvälyksen pitäisi olla sama, jos et sitten nyi niin kovaa, että vauhtis antaa periksi. Itse kasaan varmuuden vuoksi vauhtipyörän ja kampiakselin pariksi irrallaan kera laakerien ja shimmien ja varmistan rakotulkilla oikealla hehtaarilla olemisen ennen varsinaista kasaamista. Tulpanjohdot vain kannessa kiertoon. Myöhäistetty kolmonen on legendaa, ainakn noin tuoreessa mootorissa :)

Noita kesäkauden päättäjäisiä on onneksi niin monet, että ei tarvitse valita päällekkäisiä. Eli tavalla tai toisella SCC:hen ja kesäkauden päättäjäisten aika on sitten myöhemmin syksyllä Espoon automuseolla.

Jos kyse ei ole mistään 50-luvun museobiilistä/100 pisteen lookerista, niin en minä ainkaan hirveästi viitsisi vapaa-aikaani lokarien korjaamiseen käyttää. Uusia ostaessa ostaa molemmat samasta paikkaa ja katsoo silmämääräisesti, että näyttävät/tuntuvat samalta. Voi joutua jotain pultin reikää vinguttamaan (onko syy lokarissa vai korin korjauksissa), mutta eipä ne korjatutkaan aina niin ihanasti paikalleen osu... Pystäriin toki paremmat mahikset löytää hyvät käytetytkin verrattuna makaavalamppuiseen.

Ja toista uteliasta kiinnostaa koneen tuleva käyttö? Suorahampaiset rattaat kun viittaisi rajuun race käyttöön, mutta kampiakseli ei.

Ja mua 40 lorttoihin...

Keulan pohjalevy irrallaan. Urho-splitin museointi alkanut?