Leaderboard

Tulin siihen johtopäätökseen että kunnostan itse auton, aina kun kiinnostusta riittää, lopulta museokelpoiseksi jos mahdollista. Kyllä joku sukulainen joka ollut aikoinaan kyydissä varmaan jossain vaiheessa haluaa omakseen. Ensin laitan katsastuskuntoon ja normaalisti liikenteeseen niin ei tarvitse ihmetellä saako siirrellä omakotitalon pihassa, nykyään kun vaaditaan ainakin liikennevakuutus voimassa omassa pihassakin liikutellessa. Saan varmaan tähänkin autoon 80% bonuksella liikennevakuutuksen kuin käyttöautossakin, tai "ilmaiseksi" pankin vakuutusyhtiöstä bonuspisteillä. Erittäin hyvää aivojumppaa kun pari vuotta sitten purin kaksi 30 hv moottoria osiin mahdollisimman hyväkuntoisina, kymmeniä vuosia olleet liikkumatta. Toisessa kaikki männät ruosteella kiinni sylintereissä, eivät viikkojen työllä irronneet kuin rälläkällä sylinterit halkaisemalla. Ratti oli vaihdettu jo ostaessani 1972, en tiedä syytä. Katsotaan saanko jossain vaiheessa liikenteeseen.

Ehdottomasti sähkötyöt mukana. Ne kyllä kiinnostaa aina ja kyllähän noita sähkökonversioita tulee. Itselläkin juniksessa vesikone ollut jo kohta neljännesvuosisata. "normista" poikkeavat projektit kiinnostaa aina, niitä ei ole koskaan liikaa.

Vaihtoehto kaksi myös omaan mieleeni sopivin. Meni pitkä tovi etten ajellut omilla ilmavolkkareilla tuossa perheen kasvaessa ja maailmalla töissä kiertäessä. Nyt viimekesänä vähän alle 13tkm -55 kuplalla ajelleena oon ollut paaaaaaljon onnellisempi ihminen kuin viimeisen 12 vuoden ainana. Jatkan samaa myös tänä vuonna, heti kun sormet tarkenee rattiin taittaa. Ei oo ollut kiire minnekään kun kuplalla on ajellut työmatkatkin :) Myöskään kaikki ulkomaille menevät kuplat eivät ole ihan niin rajuja bulvaanin keikkoja kuin yleensä huudellaan. Itse välitin nuorelle saksalaiselle ystävälleni suomesta helpohkon projektikuntoisen 54 kuplan - ilman minkäänlaista voittoa. Ja nyt auto on ollut reilun vuoden valmiina ajossa, kiertämässä tapahtumia. Väittäisin että joskus projektit löytävät arvoisensa kodin muualta kuin suomesta.

Kyllä tällainen projekti sopii ihan kokonaisuudessaankin tälle foorumille, ei näitä ruuhkaksi saakka täällä ole. On täällä hullumpiakin esitelty, aina vesikoneista alkaen, tämä sentään jäähtyy ilmalla. t: Ylläpito Lähetetty minun SM-G973F laitteesta Tapatalkilla

Olipa hieno kertomus ja mahtava historia kuplalla. Kun on noin pitkään harrastettu samaa autoa ja pidetty sitä aktiivisesti liikenteessä (paitsi viimeiset 20 vuotta), niin mielestäni tuo vaihtoehto 2. (Kunnostaa niin paljon että näyttää siistiltä, ja että kelpaa rekisteröintikatsastuksessa, mutta jättää käytön jäljet näkyviin, ja rekisteröidä normaalisti liikenteeseen) on fiksuinta. Harmi, jos suvusta ei löydy ketään innokasta, joka voisi jatkaa kuplan tarinaa. Tiedän tältä palstalta nimimerkkejä, jotka voisivat kuplan ostaa ja pitäisivät sen varmasti suomessa. Toisaalta täällä on myös nimimerkkejä, jotka surutta laivaisivat sen heti seuraavana päivänä keski-eurooppaan rahan kiilto silmissä. 😒

Olen satunnaisesti katsellut palstan projekteja ja onnistuin rekisteröitymään käyttäjäksi, joten tässä oma kertomus 50 vuoden entisöintiprojekti yrityksestä joka ei vieläkään ole oikein päässyt käyntiin: Projektikohde: Musta ovaali 1954 kupla Volkswagen 2D Sedan 1/11 Auto tuli ostettua 1972 hintaan 550 mk, tarkoituksena käyttää aluksi käyttöautona ja myöhemmin aloittaa entisöinti. Vuosina 1973 - 2002 ajokilometrejä kertyi n. 150 000 km, kotimaan lisäksi Finjett kyydin perään Länsi-Saksan halki uudenvuodenyönä 1989-1990 DDR:n Trabanttien seurassa, 1976 Norjan Nordkappiin ja 1987 Alppien Iso Sankt Bernhardin solan yli Italiaan ja Mont Blankin tunnelin kautta takaisin, ja Ranskassa Jura-vuorilla 1987 ja 1990. Lisäksi 4 edellistä omistajaa 1954 - 1972 ajaneet arviolta ainakin 120 000 km, sillä matkamittarilukema oli ostaessani 20 000 km. Auton kunnosta päätelleen matkamittari ainakin toisella kierroksella, ja ainakin toinen moottori menossa. Kunnostushistoriaa 70 – 80-luvuilta: Korin alaosia ja pohjalevyn reunoja on hitsannut 70 - 80 luvuilla kaksi ammattihitsaria ja myös omistaja. Kynnyskanavien pohjapellit vaihdettu VW-alkuperäisosiin. Tunkin nostokorvakkeet unohtuneet pois kun tukipisteet hitsattu 1973. Hankittu vetokoukku venetrailerille 1976. Uusittu 1976 vaihteiston ja alustatunnelin välinen siiirtovipu joka murtui heilahduksesta, kun takalokasuojaan ja takapyörään osui taajamassa risteyksessä vasemmalta laittomasti ohitusta yrittänyt auto kun ei huomannut suuntaviittaa vasemmalle kääntymisestä. Lokasuojakin vaati korjaamista. Oven lukollinen kahva, ajovalokatkaisija, suuntaviitat, ajovalojen lasit ja virtalukko ostettu uusina 1980-luvulla. Uusittu tuulilasi 1973. Vaihdettu tuuletusikkuna kun lukituskahva murtui, alkuperäinen tallessa ja ehkä korjattavissa niin saadaan kaikkien ikkunoiden valmistajakoodit täsmäämään. Lokasuojat, astinlaudat, osittain etupuskuri (käytetty) uusittu 1970-luvulla. Ikkunalinjan alapuoliset ulkopinnat maalattu kesällä 1987. Keula tuulilasiin asti maalattu noin 1988: käsittely fosforihapolla, happomaalilla, välimaalilla, selluloosapintamaalilla, kiillotushionta ja vahaus. Kaksi uutta täydellistä VW vaihtomoottoria vaihdettu 1974 (2100 mk) ja 1981 (5600 mk). Vaihdettu vaihteiston rattaita alkuperäisen laatikon sisällä 1990 kun tasauspyöröstön hammastusta lohkesi, alkuperäisosat tallessa. Taka-akselin ja vaihteiston väliset kumit uusittu 1970-luvulla. Tapahtumat 2002 - 2021: Auto ollut kylmässä tallissa ajamatta syksystä 2002 alkaen, silloin täysin ajokuntoisena ja katsastuskelpoisena. Viimeinen ajomatka 2002 sisälsi melkein nokkakolarin punaisia päin ajaneen bussin keulaan, liikenne selvästikin liian agressiivista autolle ilman turvavöitä. Viimeinen katsastus 9.4.2002 hyväksytty ilman vikoja. Ollut seisontavakuutuksessa syksystä 2002 ja lopulta poistettu liikennekäytöstä ajoneuvorekisteristä 2005, koska ei enää vuosiin ollut aikaa rakennusprojektin takia tehdä mitään autoon liittyvää. Mustat uudelleenhankitut alkuperäisnumeroiset kilvet palautettiin ja vakuutusyhtiö päätti liikennevakuutuksen. Nykykunto: 2021 eräs sukulainen kertoi olevansa kiinnostunut autosta omistukseensa, muttei lopulta halunnutkaan alkaa säilyttää käyttöautoaan pihassaan tallinsa sijasta ja kiinnostus loppui. 2021 oletukseni oli, että auto on edelleen katsastuskunnossa, kunhan ostetaan akku ja täytetään bensatankki, sillä hyväksytty katsastuksessa ilman huomautuksia vähän ennen autotalliin säilöön viemistä 2002. Jarrusylinterit osoittautuivat kuitenkin olevan osittain jumissa, starttimoottori pyöri huonosti, eikä moottori käynnistynyt ennen kuin starttimoottori, bensapumppu ja kaasutin oli puhdistettu sakasta. Osa valoista ei toiminut hapettumien takia, ja suuntaviitat vaativat voiteluöljyä. Selvisi että ajokuntoon saattaminen vaatiikin odotettua enemmän toimenpiteitä. Autossa nyt vuodesta 1981 asti VW-tehtaan täydellinen vaihtomoottori, sisältäen myös kaikki apulaitteet kuten kytkin, pakoputkisto, laturi, kaasutin, moottoripellitys. Tätä moottoria on ollut tarkoitus käyttää ennen entisöinnissä tarvittavan alkuperäisen mukaisen moottorin asentamista. Tällä moottorilla ajettu 1981 - 1990 n. 50 000 km, sen jälkeen satunnaisesti käynnistetty, ei ajettu kesän 2002 jälkeen. Yksi mäntä ja sylinteri vaihdettu noin 1990, kun lievä ylikuumeneminen mahdollisesti ajaessani Genevestä Helsingborgiin 1500 km kaasu pohjassa yhdessä päivässä, jumittaen männänrenkaita lisäten savutusta. Vaurioitunut mäntä ja sylinteri säilytetty. Viime vuosina ruiskutettu säilytysöljyä sylintereihin ja pyöritetty rengasavaimella muutaman kerran vuodessa, koska akku loppui joskus 2010-luvulla. Viime aikaisia toimenpiteitä: Moottoriöljy vaihdettu syyskuussa 2021. Kaasutin ja bensapumppu purettu ja puhdistettu useaan kertaan maaliskuussa 2022, jolloin moottori saatu pysymään käynnissä. Starttimoottori puhdistettu useaan kertaan purettuna, kunnes alkoi toimia. Akku: Uusi Exide Vintage 77 Ah 6-voltin akku hankittu kesä 2021, ladattu säännöllisesti. Jarrut: Jarrurummut irrotettu, poistettu ruosteet ja maalattu. Jarrukilvet irrotettu ja poistettu ruostetta sitruunahapossa viikon verran liottamalla, fosforihappokäsitelty, maalattu. Jarruputket ja letkut irrotettu, tarpeen asentaa uudet, ainakin jarruputket ja yksi jarruletku. Jarrusylinterit purettu ja puhdistettu, kasattava ja kiinnitettävä jarrukilpiin. Polttoainetankki puhdistettu sisältä sitruunahapolla muutaman viikon liuottamisella 2021. Uusi polttoainehana-varatankkiventtili hankittava. Istuinverhoilut melko ehjät mutta pesun jäljiltä hieman laikkuja, etuistuimissa ollut istuinsuojat ainakin viimeiset 50 vuotta. Oviverhoilut kohtalaisen siistit, vuonna 1972 niiden suojana oli lisäsuojat. Kattoverhoilussa kiinnitystukien kohdalla ruostetta, takaikkunan alla verhoilussa eniten korjattavaa, sisäverhoilu uusittava jos halutaan siistiksi. Alkuperäiset matot kynnyskoteloiden päällä puuttuvat, muut tekstiilimatot osittain pesty puhtaaksi, mutta hyvin kuluneita. Kumimatot ehjät paitsi kytkinpolkimen osumakohdasssa. Entisöimisessä mahdollisesti hyödyllisiä 1950-luvun osia hankittu 1990-luvulla kuten: Mahdollisesti osittain käytettäviä osia sisältävät osiksi puretut 30 hv:n 58-mallinen N:o 2699541 moottori ja teollisuusmoottori N:o 122-039635, joista mukana laturi, virranjakaja VJU 4 BR8, Solex 26 VFIS kaasutin, puola ja moottoripellit. Ajatus ollut että nykyinen moottori vaihdetaan alkuperäisen kanssa idettiseen paitsi sarjanumeroltaan 30 hv:n 58-mallinen N:o 2699541 moottoriin, ellei löydy alkuperäistä numeroltaan 1-0880496, ennen museokatsastusta. Auton juridinen tilanne 2017 uudistuneen liikennevakuutuslainsäädännön ja rekisteröintisäännösten mukainen ”liikennekäytöstä poistettu” eli ei tarvita ollessaan pukeilla lukitussa autotallissa liikennevakuutusta eikä ajoneuvoveroa koska "on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa". Mutta autoa ei ole ”lopullisesti liikennekäytöstä poistettu” eli auton voi kunnostuksen jälkeen rekisteröintikatsastaa ja rekisteröidä sitten liikennekäyttöön. Mukana tuoreimmat kuvat otettu 24.2.2023 kun jarrurummut kunnostettavana ja sisältä kun sisustusta poistettu korin kunnon tutkimiseksi. Nyt on pohdinnassa mitä autolle pitäisi seuraavaksi tehdä: 1. Aloittaa museoautorekisteriin kelpaavaksi entisöinti. Museorekisterikelpoiseksi saattaminen vaatii paljon työtä, jos on yleensäkään järkevää verrattuna muihin entisöitäväksi tarjolla oleviin 1954-vuoden kupliin, ainakin sisäverhoilun kunnostuksen, moottorin vaihdon ja lähes kaikkien aikaisemmin korjattujen peltipintojen viimeistelyn. Vaikea arvioida onko niin paljon alkuperäistä kuntoa, että edes kannattaa harkita, vaikka pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisenä. 2. Kunnostaa niin paljon että näyttää siistiltä, ja että kelpaa rekisteröintikatsastuksessa, mutta jättää käytön jäljet näkyviin, ja rekisteröidä normaalisti liikenteeseen. Ei kovin suuri työ tai kustannus. Silloin voisi pitää liikennekäytössä ja liikennevakuutus aktiivisena kesäisin ja tuoda ajoittain kyläläisten katseltavaksi portinpieleen. 3. Jättää talliin pukeille muistoesineeksi rapistumaan. 4. Myydä ostajan kuntoarvion mukaisesti entisöitäväksi tai muuhun tarkoitukseen. 5. Poistaa lopullisesti liikennekäytöstä romutustodistuksella, jolloin katoaisi osa Suomen autoistumishistoriaa. Mielipiteitä ?

Upea tarina! Olisipa oiva laite ajella tämä näytille Bad Cambergiin tai Hessish-Olderdorfin VW-tapahtumiin historiikkeineen. Pitkäaikaisen omistajan toimesta toki! Ainoa varma tapa varmistaa auton pysyminen Suomessa on pitää se itsellä. Mitä ostaja mahtaisi saada sopimusrikkomuksesta? Sakkoja? Tai jos hän myy eteenpäin suomalaiselle, joka puljauttaa ulkomaille? Sitoisiko alkuperäinen sopimus? Tuskin kannattaisi ottaa riskiä lähteä oikeuteen? Itse valitsisin vaihtoehdon 2, ja juttelisin konservoinnista paikallisen MR-tarkastajan kanssa. Auton historia vaikuttaa oivalta preservointia silmällä pitäen. Toki 1200cc kuplan normivakuutuksetkaan ei ole kovin isot, jos kesäisin vain ajelee. Mutta MR-vakuutuksella voisi talvellakin ajella kerran pari öljyt lämpimiksi, niin ei niin herkkään lähde tönärin suojaputkien tiivisteistä öljyä vuotamaan. Rattihan tuossa on vaihtunut nuorempaan, onko alkuperäinen särkynyt keulakolarissa, vai mikä lienee syy?

Jos säilytys ei ole ongelma ja talouspuoli siinä kunnossa, että ei oo pakko myydä, pitäisin itselläni kunnes ei enää kiinnosta kyseinen laite. Tämä siis oma mielipiteeni. Mulla tosin on vanhaa romua nurkat täynnä ja pitäis myydä pois, mutta se hinnoittelu on aina se vaikein paikka.

Tämä taitaa valikoitua toimintastrategiaksi vaikka takaisin laittaminen videoista katsellenkin on ärsyttävän oloista, mutta ei noita vanhoja rasvoja taida saada pois muuten. Epäilyttää myös että sielä on jotakin moskaa sisällä kun nuo tukivarret tuli ulos noin kuluneen näköisinä. Joo pahoittelen :( uutena harrastelijana ajattelin että T2 kori riittää, mutta pidän sähkötyöt muilla foorumeilla sitten ja keskitytään täällä tähän entistykseen. Kun noita sisälaakereita vaan saisi jostain! :D Äh. Pitää miettiä mitä näiden kanssa nyt tekee. Toistaiseksi en ole löytänyt muuta infoa aiheesta kun "ei niitä saa enää mistään ja vaikka saisikin niin vaihtaminen tarvitsee erikoistyökaluja" 🤷‍♀️ Paruzzi myy jotain uretaanipuslasarjaa tuohon mikä vissiin korvaa sekä nuo sisemmät puslat (bushing? mikäseon suomeksi? :D) ja ne uloimmat neulalaakerit jotka tässä on ihan ok ilmeisesti. Mutta tekeekö näillä mitään: https://www.paruzzi.com/fi/baywindowbus///21376 Näyttäisi että vaihtoehdot noitten kanssa on vähän vähissä... 1) Kasaan sellaisena kuin nyt on, pienen hionnan ja runsaan rasvan kera. 2) Uudet tukivarret? (mistä?) 3) Uudet puslat sinne akselin sisälle? (mistä ja miten vaihto?) Pöh! Tää on kyllä yhtä ongelmasta seuraavaan koko projekti 😂 mutta sitähän se on. Ihanaa kuitenkin kun apuakin on saatavilla. Muihin aiheisiin, viimeistelin tuon kojelaudan entisöinnin repimällä vanhat vinyylit pois siitä keskipalasta ja liimaamalla uutta keinonahkaa tilalle, nyt on aika hyvä :) Ennen: Jälkeen:

Omistushistoria nimineen ja osoitteineen alusta asti tiedossani, mukaan lukien maahantuontipäivä ja kuljetusvälineen nimi. Tietosuojan vuoksi poistettu tästä nimet: 1. 23.10.1954, (Myyjällä ei kirjallista varmistusta, puhelimessa saatu tiedot ) 2. 26.11.1956, (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy) 3. 1.6.1966, (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy) 5. 28.5.1971 (Oikeaksi todistettu rekisteriotteen kopio löytyy) 6. 26.6.1972, Nykyisen omistajan ostopäivä. (Ostokuitti tallessa) Eri perheenjäsenten nimiin rekisteröitynä kesäkuu 1972 -> Tallessa myös bensiini, varaosa ja korjauskulut ajokilometrilukuineen ja kuitteineen kesäkuu 1972 - lokakuu 1982, uudemmista vain osa. Varastointipaikkakaan ei varsinainen ongelma, talon ja kesämökin kellareissa 25 m2 ja 70 m2 lämpimät autotallit, ja kaksi kylmää 15 m2 autotallia. Näitä ansiotyön ohella rakentaessa hartiapankkimenetelmällä auton entisöintiin ei jäänyt aikaa. Kun on tullut ikää jo niin paljon että olen ajanut autoa 50 vuotta, ei meinaa riittää energiaa enää entisöintityöhön. Uutena ostamani käyttöautokin yllättäen jo 23 vuotta vanha ja yli 300 000 km ajettu, ja vaatii välillä huoltoa, kaikki huollot ja korjauksethan pitää pyrkiä tekemään itse että auto pysyy samassa kunnossa kuin uutena, että kelpaa katsastuksessa aina ilman huomautuksia ja päästömittauksetkin näyttävät korkeintaan 1 % - 5 % sallituista raja-arvoista. Hankalimmaksi ongelmaksi myynnille näyttää muodostuvan kuinka voi estää auton kulkeutuminen Suomesta pois. Jotakin tällaista hahmottelin myyntiehdoiksi ehdotusten perusteella, mutta tuskin oikeasti toimivat, ja monimutkaisemmat ehdot liian innokas ostajakandidaatti voisi pyrkiä oikeusteitse kumoamaan : Myyntiehdot (hahmotelma, pitää miettiä lisää) 1. Ostaja sitoutuu siihen ettei autoa myydä tai siirretä ulkomaille, vaan auton on pysyttävä Suomessa ja omistus Suomen Traficom rekisterissä vähintään vuoteen 2035 asti, jolloin maasta vienti vaatii museoviraston luvan. 2. Ostaja ja myyjä rekisteröivät omistajanmuutoksen Traficomiin kaupantekotilaisuudessa katsastuskonttorilla, jossa myyjän ja ostajan henkilöllisyys ja henkilötunnus tarkistetaan. Keskustelussa tullut esiin tärkeitä asioita. Pitää miettiä laitanko myyntiin, vai jatkanko silloin tällöin osien kunnostusta, sen verran mitä talon ja kesämökin lumi, huolto ja korjaustöiltä ennätän.

Autoahan ei ole pakko entisöidä saadakseen sen museorekisteriin. Tuosta on niin hyvin kaikki vanhat korjaukset jne tiedossa että konservointimenettelyllä saanee mr -kilpiin, kannattaa tutustua aiheeseen tarkemmin. Se että haluaako auton entisöidä onkin sitten omistajan oma asia. Lainaus trafilta: Ajoneuvon asianmukaisena entistämi- senä voidaan pitää myös ajoneuvon konservointia, jossa alkuperäisyyden säilyttämisen lisäksi pyritään säilyttämään myös yksittäisen ajoneuvon his- toria. Konservoimalla entistetyn ajoneuvon kunto ei yleensä vastaa uuden ajoneuvon kuntoa ja ”ajan patina” on sopivissa määrin säilytetty. Tällaisen ajoneuvon museoajoneuvotarkastuksessa tulee esittää konservointiselvitys museoajoneuvolausunnon allekirjoittavalle museoajoneuvotarkastajalle. Konservointiselvityksessä tulee olla kirjattuna, millä menetelmillä ja missä laajuudessa konservointityö on tehty.

Paikallisesta merkkiliikkeestä junikseen uudet männät, nämä soi hyvin 🤞

Reilu vuosi näköjään mennyt edellisestä päivityksestä, mutta on tässä sentään jotain tapahtunut. Aika paljon enemmän hommaa tässä on mitä alkuun ajattelin mut onpahan puuhastelemista kun ei tässä mikään kiire ole saada kuntoon. Aika paljon on pieniä paikkoja mitkä on korjattu jo aiemmin miten sattuu ja joutunut tekemään uudestaan. Tässä vuoden aikaansaannoksia, ei missään järjestyksessä. Helmat ja lokasuojan jatkeet paikallaan. Lokasuojan jatkeet oli tosiaan noita valmiita osia, mut niitä piti jonkin verran parannella, kun istuvuus oli mitä sattuu. Helmat pokkailin itse. Oveen piti tehdä pintapelti pokkauksesta alaspäin. Jäi ebayn halvimmasta englanninpyörästä vähän jälkiä, mut ei oo todellisuudessa syviä. Peräpelti on joskus vaihdettu ja sovitus oli mitä sattuu. Sama homma kylkien sovituksessa, että oli vedetty vaan peltiä pellin päälle ja paksu kerros pakkelia päälle. Takaluukun etureuna oli monta senttiä montulla. Toisella puolella on hommat vielä kesken, ja sit ois vielä etu ja takapää. Ja riittää sisälläkin vielä hommaa, että eiköhän näitä peltihommia saa vielä tehdä ens talvenakin. Aika murheelliselta näyttää mut kai se tästä.

Olematta mikään pussihousu tai ilmajäähypuritanisti, mutta eikös nuo sähköautoprojektit kuulu ihan jonnekin muualle kuin tällä palstalle?