Leaderboard

Samaiseen oveen ikkunankehystä. Muuten kehys oli ihan hyvä mutta sehän on aurinkoakin varmempi asia, että tupakkiklasin tiivisteen kehys on pehua näissä ja ei kinnostellut maksaa 600+ euroa kehyksestä. Hetken kokeilin eri mitoilla kanttikoneella tuota uraa ja sitte osui. Vanha ura pistehitseistä irti. Asennuksen takia tuli lopulta kahdessa osassa kun ei sitä tuonne väliin muuten ehjänä saa.

Ja pitihän tätäkin pestä noin 45 vuoden seisonnan jälkeen jotta tietää mitä on tullut hankittua, alkaa jo minulla kuulumaan perinteisiin kun ostan jonkun projektin niin pesen sitä joka puolelta, kivempi puuhastella kun ei ole likaista joka paikassa eikä hiekkaa silmissä Tämä laitos on parempi kun osasin odotta, tässä on tullut skeptiseksi 38 vuoden volkkariharrastuksen jälkeen 😅 ja ylipäätänsä nämä -70 luvun volkkarit ovat kovia ruostumaan, lisäksi 181:sen kotelorakenteet helmoissa ruostuu hyvin Akun pohja on puhki mutta se nyt näkyi jo ennen pesua kun peruskallio näkyi auton sisätä, muuten melko kovapeltinen

Tämän auton historiasta omassa kotikunnassa herätti mieleen yhden valokuvan minkä olin löytänyt Kirkkonummen kotiseutuyhdistyksen facebook sivuilta vuonna 2019 En tiennyt kenen auto se oli silloin enkä tiennyt että auto on enää olemassa, tallensin vaan kuvan koska siinä oli 181nen Kirkkonummella Takana alempana torin laidalla oleva vaaleampi Varubodenin rakennus missä oli ravintola Varella paloi vuonna 1982, sopii hyvin kun autosta on loppunut leima 1978 vuoden lopussa SF merkki ja kromirinkula vasemman takavalon ympärillä vahvisti jo asian ennen kun rekisterinumero selvisi Onhan se sama auto joka on nyt omassa tallissa :)

Nyt on profiili suht ok koko pituudelta joten aloitin muovaamaan ekaa päätä.. Oikea on alkuperäinen ja vasen omavalmiste...

Kun vihdoin sain syntymätodistuksen varmistui: -kyseessä on tosiaan suomi auto joka on valmistunut 19.12-73 ja toimitettu 20.12.-73 kohti suomea (Bestimmungsland Finnland). Tämä on kiinnostavaa koska 181 ei ollut virallisesti suomen tuontiohjelmassa ja tosi kallis, oli suurinpiirtein avokuplan hinnoissa ja vielä tilattu armeija/nato mallisena -moottori on auton tehdasasenteinen moottori = "matching numbers" (tosin palasina) Zertifikat über den Auslieferungsstatus Ihres Volkswagen Mehrzweckfahrzeug Typ 181 | Modelljahr 1974 Ausgestellt für Dennis Typ / Modell 181151 Fahrzeugidentifikationsnummer 184xxxxxxx Motor AL / 4-Zylinder 1.6 Liter / 35 kW (48 PS) Motornummer ab Werk AL 004 xxx Getriebe 4-Gang Schaltgetriebe Lackierung L319 / Oliv Dachfarbe V5 / Oliv Innenausstattung 59 / Oliv, Kunstleder Produktionsdatum 19. Dezember 1973 Auslieferungsdatum 20. Dezember 1973 Bestimmungsland Finnland Individualausstattung M008 ohne Batterie M101 Geländegürtelreifen mit Schlauch, Militärprofil M165 lackierte anstelle verchromter Teile M220 Sperrdifferential hinten Lisävarusteena m.m. lukkoperä joka on harvinainen varuste, jopa saksan armeija ei ottanut sitä kovin yleisesti koska se oli niin kallis, laatikko on toisiaan AW koodilla joka on lukollinen, ilman lukkoa on AV. Saksan armeijan vanhoissa autoissa on omat vaihteistokoodit koska niissä on pienepi perävälitys ja isompi nelonen jolla on saaatu aikaiseksi pienemmät 1,2 ja 3 vaihteet ja nelonen pysyy ennallaan Toinen erikoinen lisävaruste on Continentalin "maastomalliset renkaat sisärenkaalla, armeija kuviolla", en ole koskaan edes nähnyt sellaiset 14" koossa -40 luvun sotavolkkareissa on vastaavalla kuviolla 16", tässä on varapyöränä käyttämätön rengas jota pääsee ihmettelmään, saksan armeijan vanhoissa ei ole juurikaan näkynyt niitä eikä siinä minun toisessa -75ssa ole kun M+S renkaat ollut tehtaalta

Tällainen löytö tuli tehtyä ja kotiutettua. Autolla on yksi omistaja uudesta lähtien ja aina säilytetty lämpöisessä tallissa. Samaan talliin oli pysäköity lopullisesti vuonna 1997. Autolla on ajettu 26tkm ja alla on kesärenkaat jotka oli uusittu 1979/80 paikkeilla. Talvirenkaat käytännössä ajamattomat vuodelta 1973 luonnollisesti mukana😅 Olen tutkinut taustaa ja yrittänyt löytää mikä tämä versio on? Lähin mitä on löytynyt on vuoden 73 kampanja " Black is Beautiful " erikoiserä. Ruostetta ei ole löytynyt, jotain mikroskooppisen pieniä läikkiä huomioimatta. Tarkoitus olisi " konservoida" , eli purkaa kaikki listat, kahvat, puskurit y.m ja perusteellinen putsaus ja kiillotus. Perus tekniikka käydä läpi ja museorekisteriin. Pahin ja vaikein korjaus on varmasti reiät ovissa, kun oli asennettu jotku ihme sivupeilit. Siihen korjaukseen jos on vinkkejä niin kuuntelen mielelläni 😊

Olen tässä tehnyt junikseeni peltitöitä viimeiset 9kk ja vihdoin alkaa olla valmista. Auto on siis ollut itsellä ajossa edelliset 8 kesää, mutta maalipinta ja väritys muutenkin on ollut hieman sinnepäin. Ja pakkohan sitä on pellit maalin alta laittaa myös kuntoon ennen uuden maalipinnan vetämistä. Tällä viikolla lähtee vihdoin maalaukseen. Perinteinen "vähän helmoja ja pieniä juttuja sieltä täältä" eskaloitui hieman. Vielä olisi pieniä juttuja listalla loppuviikolle, puskurien lommojen oikaisua ja sen sellaista, mutta muuten alkaa ollakin valmista. Ensi kesäksi taas ajoon.

Tänään tuli avattua jarrut. Ei ole kovin usein kun yli 50 vuotta vanhat jarrut eivät ole jumissa, eikä kuluneet! Pahasti näyttää siltä että tehtaalta ei ole minkäänlaista ruostesuojaa jarrukilpien sisäpuolella eikä jarrukengissä. Pintaruostetta on jo ehtinyt muodostua😅 Vw leimat näkyy kaikissa osissa, todennäköisesti ensimmäinen kerta kun ovat jarrut auki.

Kuten monessa asiassa ja myös volkkariharrastuksessa asiat ei mene aina kuten suunniteltu, ostin jo viime vuonna toisen Bundeswehrin (saksan armeijan) ylijäämä sotamallin -75 181:sen jota piti alkaa tekemään, siitä tarinaa täällä -> Denniksen "ajettava laite" Vol. 2, VW Typ 181 -75 Kurierwagen Nyt tuli tilaisuus ostaa parempikuntoinen -74 aihio, tämä jo IRS takajousituksella joka tuli 3/-73 Tämä myös NATO standardin mukainen sotamallin laite Huomioini kiinnittyi heti muutmamaan erikoisuuteen: -tuulilasin -70 luvun suomalaiseen verotarraan -VW roiskeläpät mitä en ole aiemmin nähnyt näissä -kulunut alkuperäinen tehdasmaali, ei mitään armeijan maastomaalauksia yms mitä usein vanhoissa lähinnä saksan armeijan ylijäämä autoissa, toki näitä on ollut muutamassa muussakin NATO maassa mutta aika samoja kohtaloita sielläkin Paperit ei löytynyt ihan heti joten loput oli pieni arvaus ja moottori oli purettu, syytä en tiedä, moottori oli kuitenkin autolle oikeanmallinen sotamallin 1600 moottori AL koodilla Here we go again

Kone saatiin nostettua paikalleen. Nyt vielä vähä kaasaria ja syttyä ja öljyjäähyä paikoilleen, ni eiköhän se tosta.

Tänään oli puuhakilpipäivä. Pääsi vihdoinkin testaamaan miten tää toimii oikeasti ajossa. Jostain syystä 36-40 Solex pariskunnan vasen yksilö lakkasi antamasta alipainetta jakajalle. Ihan 100 varmasti sieltä alipaine tuli vielä muutama viikko sitten kun sytkää viimeksi säädin. No, nyt ei tullut tullut mitään. Oikean puoleisesta alipainetta löytyi, ehkä liikaakin mutta päästiin kuitenkin tienpäälle testaamaan. Jonkun verran tein suutin jumppaakin mutta 36-40 kaasareita en saanut toimimaan kunnolla maantienopeuksissa. Lappu lattiassa puutuu nelosella ja lopuksi tuntui siltä että alipaine jakajallekkin seilasi miten sattuu joten sytkä oli enempi vähempi pielessä kun veto oli päällä. Nappasin sitten pärrästä lähes uudet 32-34 Brosolit tilalle. Näillä ei ole montaa sataa kilsaa aikoinaan ajettu mutta nyt ei saanut tyhjäkäyntiä säädettyä kirveelläkään ja syyksi paljastui hillitön imuvuoto vasemmalla puolella. Jostain kaasarin juuresta/läppäakselilta horii ilmaa niin ettei näitä pysty säätämään ja palautusjouset on muutenkin sopimattomat tähän käyttöön. Mutta sen verran kierroksilla pääsin kokeilemaan että näillä veti ihan eri tavalla eikä puutunut nelosellakaan. Sit loppui päivästä tunnit ja homma jatkuu yhden orggis 32-34 parin kasauksella tulevalla viikolla. Niin ja päivän päätteeksi totesin että jarruvalot palavat nyt kokoajan. Ilmeisesti jompikumpi uusista jarruvalokytkimistä porsi päivän aikana. Takana vääntösauvojen kumipuslat alkoiva myös kitisemään, pistiköhän mää sinne kuparitahnaa kasaus vaiheessa vai jäikö vain aikomukseksi ??? Keula on edelleen liian jäykkä vaikka tuolla päivän ajeli, pitää tehdä jousilehtiin modaus jotta saa jouston pehmeämmäksi. Mutta jotain positiivistakin. Kulkee suoraan kuin juna ja vauhti ei tunnu missään. Piti oikein GPS kaivaa esiin kun reilu 80 km/h mittarivauhti tuntui kävelyvauhdilta mutta kyllä se mittari näytti oikein :) Renkaat yllättivät myös. Eivät ravista yhtään, en tarkoituksella tasapainottanut kun en halunnut painoja vanteisiin. Meinasin laittaa painotusrakeet renkaiden sisään mutta nyt näyttää siltä ettei sinne tarvitse laittaa mitään. Kulkee aivan tasaisesti.

Viime kesänä meni pohojosen reissulla lopullisesti kuppi nurin huonokuntoisia teitä madellessa joten ensi talvena bussi nousee vähintään vakiokorkeuteen ja alle tulee nappulakumit. Vakio etuakseli löytyi lähempää kuin osasin etukäteen aavistaakkaan. Puuliiterissä vuosia paskan peitossa maannut akseli osoittautui puhalluksen jälkeen lähes priimakuntoiseksi joten tällä mennään eteenpäin. Samalla pöhisteltiin 5 kappaletta orggis vanteita puhtaaksi ja huomenna pulveriin.

Tämä on se toinen suomi VW 181 jota Wihuri lahjoitti vuonna -77 suomen armeijalle, se on ilmeisesti palvellut Hennalassa Iltasanomat teki 29.5.2016 artikkelin Hitlerin Mannerheimille lahjoittamasta Steyr autosta, artikkelin videossa näkyy VW 181 SA kilvellä 979, se seisoo sotamuseon varastossa Mannerheimin Steyrin takana Klick -> Iltasanomien artikkeliin Eli kummatkin tiedossa olevat 181 suomi yksilöt ovat tallessa Alla kuvakaappauksia Iltasanomien videosta sotamuseon varastosta

Erikoisesta paikasta mädäntynyt kun tuulilasin reunat on ihan jopa ok ja kojelauta on priima. Mutta nyt pysyy taas hanskat hyllyllä. Vielä noi pylvään mutterit hitsata kiinni ja nopeusvaijerille reikä.

Tosiaan usean etsinnän jälkeen internetin ihmeellisessä maailmassa, lähinnä facebookissa aikamoisella salapoliisityöllä sain vainua että se olisi Vauhdin Maailma 12/-77 Satuin löytämään sen lehden huuto.netistä ja eikun ostamaan ja toivomaan että osui oikein, ja niin se osui Tästä selviää: -artikkelin auto on lahjoitettu Wihurin toimesta SA:lle elokuussa -77 ja on valmistettu Meksikossa (-77 näitä tehtiin vielä saksassa ja -78 muutama kymmenen) -artikkelissa lukee että tiettävästi tuotu aiemmin ainoastaan 1 kpl kolmisen vuotta sitten, auto lienee yhden mainostoimiston omistuksessa joka se on pakko olla minun auto ja asiaa vahvistaa se että autoni kyljessä näkyy teipin jäljet MAINOSTOIMISTO VIISARI OY ROVANIEMI Eli kaiken järjen mukaan näitä on tullut Wihurin kautta 2 kpl, yksi -74 joka on minun ja yksi -77 joka on lahjoitettu SA:lle, eli minun on todennäköisest ainut saksassa valmistettu uutena suomessa myyty 181 ja myös ainut myyty 181 koska toinen on lahjoitettu SAlle Miksi minun on ylipäätänsä tuotu olisi kiva tietää, todennäköisesti esittelykäyttöön ja on todennäköisesti käynyt testikäytössä SA:lla kun se on tilattu NATO mallisena eikä siviili mallisena, vielä lisävarusteena lukkoperä Esittelykäyttöä puoltaa myös se kun se kun on ollut isot VW merkit takaovissa ja etuluukussa, lisäksi on rekisteröity vasta vuoden ikäisenä joulukuussa -74, auto on valmistettu joulukuussa -73 ja toimitettu heti suomeen joten se on tullut suomeen vuodenvaihteessa -73/-74

Kun tuo mun ovaali valmistui kesän - 24 alussa totesin varmasti useammallekkin että mun Volkkarit on rakennettu tässä elämässä ja että keskityn jatkossa vain näiden nykyisten kunnossapito hommiin. Se vaati 6 kuukautta ja yhdet pikkujoulut niin puheet oli unohdettu. Tallikaveri Janin kanssa käteltiin pikkujoulujen pikkutunneilla kaupat keskeneräisestä -66 kuplasta jonka hän oli hommannut pari vuotta aiemmin. Janilla on niin monta rautaa tulessa että hän luopui tästä ilomielin. Ja kun auto vielä majaili kimppatallimme ulko-oven pielessä niin ei tarvittu kuin hieman rahaliikennettä ja kupla oli siirtynyt minun huolekseni. Se mitä tästä on nyt tarkoituksena tehdä on vielä vähän itsellenikin auki. Ulkokuoren osalta ajatuksena on jättää tuo patinoitunut (ehkä alkuperäinen) maalipinta. Eli entisöinti hommat skippaan tälläkin kertaa. Pohjalevy tähän on jo kunnostettu ja nojailee tallin seinällä. Korissa riittää peltitöitä, lämpökanaalit, takanurkat ja ikävimpänä tuliseinän yläosa joka on hapertunut vuotavan takalasin tiivisteen johdosta. Katsotaan nyt miten tähän riittää virtaa vai olisko se pitänyt sittenkin jäädä "eläkkeelle".

Nonni, nyt olis uutta kumia pulveroitujen vanteiden päällä. Sit odotellaan että ajokausi loppuu ja pistetään bussin alusta palasiksi.

Puhalluksessa käyty ja jotain jäikin 👍 Tuli kohteet hyvin esille. Ajattelin aloittaa tällä kertaa irto-osista. Kun koppa on valmis ja maalattu ja siinä kohtaa huomaa, että kaikki luukut on vielä tekemättä, niin maantielle ei pääsekkään pian. Takahelmasta alotin ja fiksasin pikku ruosteet siitä ekana. Purin ovet kokonaan ja kuulin huonoa sanaa vihreistä oven korjauspaloista parilta kanssaharrastajalta, jotka on juuri näitä taklannu, niin koitin vääntää polvella ainakin tämän ekan oven osat. Ja ne vihreät kai ainoat vielä tähän. Mutta aikaa otti reilusti tehdä suorasta nämä, niin ehkä tilaan vihreät aihiot toiseen oveen. Custom rullat sikkikoneeseen niin pääsi vääntämään tuota oven reunan profiilia. Pintapelli vielä päälle ja ovi valmis.

Nyt olis eka lokari hitsattu!

Leikkasin sopivan palan 0,5mm alumiinipeltiä. Teippasin sen johon oli helpompi piirtää muutamat mitat. Samalla suojaa vähän työstäessä. Orkkis malli oikealla. Näin pitkälle sain isommilla laitteilla. Nyt loput pitää muokata käsipelillä.

Show jatkuu, nyt heilu jo pensseliki. Etuakselin saa asennella seuraavalla keikalla. 12v kamat aika hyvin jo tontilla myös. Etupäässä hitsaamista naurettavan vähän.

Muutaman vuoden paussin jälkeen tuli haettua tähänkin leima. Ajoin jopa 800 metriä, jonka jälkeen säilöin taas talliin.

Reissuhan huipentui Mikon auton Top 20 palkintoon. Todella hieno juttu Mikolle ja minun mielestä koko Suomen VW harrastukselle! Kyllä Suomestakin löytyy maailmalla arvostettavia autoja!

Kausi jatkuu. Tänään piti kokeilla kuntarajojen ylitystä ja hyvinhän se meni tuon 140km. Vielä jos iltapäivällä pääsee täältä kotiin niin olen tyytyväinen

Pesun jälkeen tästä tuli ihan eri auton näköinen kun oli vuosikymmenien pölyt joka paikassa

Etujarrut ja iskarit tällä kertaa

Steffillä oli parempaa tuuria liikenteen suhteen kun mulla. Tuossa mennään Fuchsröhreä alas kahdensadan pintaan..

And front side windows.

Kesän ajokausi loppui Le Bug Shöyhyn. Ei kuitenkaan reissua ettei jotain pientä oheisohjelmaa, mm. Tero tekas lisäpenkin ja pöydän, jotka osoittautuivat oivallisiksi sekä Karin työnäytös uuden keinuvivuston asennuksesta. Aiettä, kiitos tästäkin ystäville🤩

Tuosta jo näkee vähän miltä alkaa näyttää...

Tuli hankittua renkaat ensin 4 kpl ja sit päätin hankkia lisäksi viekä 1 kpl vararenkaaksi, nämä Nankangin FT-9 taitaa olla järkevimmät miedot maastorenkaat mitä saa 185-14 koossa, näistä olen kuullut hyviä kokekemuksia useasta suunnasta ja ulkonäkö minun silmiin sopiva, ei liian raju mutta pikkasen karkeampi kun tavallinen rengas Tarjonta 185-14 koossa ei ole päätä huimaavaa ja Nankang alkaa jo tänä päivänä olemaan jonkinlainen "laaturengas" jota käytetään jopa ensiasennusrenkaina uusissa länsimaisissa autoissa Kuvassa oikealla yksi esimerkki alkuperisestä ensiasennusrenkaasta jos ei ole valittu "Military" renkaat optioksi kunten minun autossa on ollut, kuvassa vasemmalla Minulla oli toinen melkein käyttämätön varapyörän vanne josta tein toisen varapyörän, voi valika kumman haluaa... 51 vuotta vanha tai uusi

Ehkä IsoDee muttei mun voimilla 😅 Tein vielä yhden työkalun ja ei tuota hahlosta saa ehjänä saa mitään väännettyä. Palasin vielä kertaalleen tuurnaan ja tarpeeksi kauan kun paukutti, niin lopulta se nytkähti liikkeelle. Olipa saatanan piukassa.

Before and after. Fitting the rear bumper and the beautiful patina will remain but some welding is required to smooth out the sharp bits. Pitty that couldnt save the 90 tag. Need to install the vw logo to the back lid. Engine bay door needs some lööv later.

Ai että kun olisi kiva hioda/ porata pistehitsejä pulunkakan sijaan. Mutta tämän poikittaisten palkkien tekemättä jättäminen olisi vituttanut itseä jokakerta kun auton alle olisi mennyt. Eli poikittaisten runkopalkkien vaihto alkoi vaikeimmasta eli parioven puoleisesta keulimmaisesta. Tämä hankalin kun dogleg ja b-pilarin alapää tukeutuu tähän ja etu lokarin takapääkin tässä kiinni. Näiden vaihdon kanssa saa jo laittaa vähän mietintämyssyä päähän kun samalla vaihtuu luultavasti myös kaapeliputket. Ehkäpä kaikkein hankalin on pariovien helma kun kaikki tosiaan jo kasassa. Eli luultavasti parioven takana oleva helmanpala menee myös vaihtoon. Mut eiköhän tää tästä kun tekee vaan.

Ylähyllyllä yleensä ne mitkä vuotaa vähiten öljyä :D

Tänne muistutuspostaus, että 2 viikon sisään pitäisi jatkaa tän hitsausta...

meinasin voidella sukset, mut ei täälä oo luntakaan, no nyt on laskupalat kii. Ja jumissa olleet iskarin alapään holkit tukivarsista veks.

Noniin aksilo kii. Ja shimmitki jo paikallaan. Ei hosuta pyörilleen laiton kans. Pitäähän sitä vähä hitsatakki.

Pian tulee junan katto myyntiin. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä..

Ihan tällä taitoin urat ekaks. Sit pienellä yksinkertaisella "rullalla" muokkasin kuperan muodon 8mm pyörötankoa pitkin ja lopulta taivutin reunat sisään tähän muotoon. Loput hienosäätöä sit puisessa muotissa.

Kyllä näitä on etsittykin. Nyt löyty 5. Voin ostaa lisääkin. -Kurre

No niin talvi tuli tänne Länsi-Siperiaan. Aamulla -2°C ja ikkunat kuurassa. Sori kuvat vähän paskat, kun aurinko alkoi nousta, enkä jaksanu ulos lähteä, vaan lämpäri päälle kännykästä. 5 min ja tuuletusikkun alkoi sulaa: 10min ja oven lasi puoliksi sula. 15min ja oven lasi kokonaan sula, Vevor jo jäähdyttelee itseään:

Etuluukussa ja takaovissa näkyy liimajäljet isoista pyöreistä noin 30-40 cm halk. VW tarroista, näkyy myös ketjun ensimmäisessä kuvassa Kummallakin puolella näkyy myös liimajäljet MAINOSTOIMISTO VIISARI OY ROVANIEMI Kun paperit löytyi selvisi että auto on ensirekisteröity suomeen Helsingin AEE-xxx kilpiin 18.12.1974, vahva epäily että suomi-auto mutta toki se on voinut tulla muita reittejä pitkin vaikka harvemmin tuohon aikaan tuli jälkituonteja Vuonna 1975 siihen on vaihtunut lapin läänen kilvet LBA-xxx, tähän aikaan ei enää tarvinnut vaihtaa kilvet läänien mukaan mutta ehkä Rovaniemellä ei ole ollut kovin suosittua ajaa stadin kilvillä Auto viimeksi katsastettu kesällä -78, leima on loppunut 31.12.1978 ja poistettu rekisteristä 1980 Mittarissa 91 tkm joten hyvin on tahkottu tällaisella "teltalla" kilometrejä viidessä vuodessa, moottori näyttää ehjältä mutta kuluneelta ja se saattaa ola miksi auto on jäänyt seisomaan ja moottori on purettu = moottori loppuunkulunut ja vaatinut kunnostusta mitä ei ole koskaan toteutunut Viimeinen omistaja joka on ajanut autolla 1977...1978 on asunut silloin Kirkkonummella missä minäkin olen syntynyt ja asunut koko elämäni poislukien, mielenkintoista...

Kuvia Airmighty Showsta Enschedestä. Olimme Mikko Uskin kanssa tapahtumassa tuomassa Mikon ovaalia näytille kun kutsu kävi. Saavuttiin perjantaina paikalle hieman ennen porttien avautumista klo 12, auton purku trailerilta, pesu ja halliin näytille. Tapahtuma aukesi lauantaina klo 10 yleisölle. Kävijöitä ollut paljon ja harrasteparkkikin yllätti positiivisesti autojen määrällä, varmasti satoja. Laitan alas lisää kuvia, vielä sunnuntaikin jäljellä tätä tapahtumaa.

Aloin tyhjentämään tallin vinttiä talon rakenusaikaisista romuista ja vintin perukoilta löytyi Hebsterin tulevat penkit...

Tää on tällä hetkellä paketoituna pihalla, mutta muuttanee talliolosuhteisiin ennen lumia 😉

Tänään jatkoin oikean lokarinreunan kanssa ja sain sen yhtä pitkälle pistehitsattua.. Sen jälkeen aloin muotoilemaan "korjauspeltiä" alanurkkaan astinlautaa vasten. Oli aika haastavaa saada oikeaan muotoon. Mutta lopulta aika hyvä. Pikkasen vielä viimeistelyä vasaralla niin saa kelvata... Seuraavaksi sama modaus vielä vasemmalle ja sit voin täyshitsata lokarinkaaret.