Aktiivijäsenistö mobilistipiireissä on ennemmin yli kuin alle 60 ja ainakin terävämpi pää on havainnut tämän itsekin. Mutta ongelmahan on ihan vain siinä että mobilisti-ikäinen kalusto (ja eläminen ylipäänsä) maksaa niin paljon että ei sellaiseen ole varaa kovin monella. Kun ylimääräistä rahaa ei ole niin harrastukset on se ensimmäinen kohde josta tingitään, kun asumisesta ja syömisestä ei voi tinkiä.
Väestö köyhtyy, oikein roimasti, verrattuna vaikkapa 70-lukuun: Ihan tavallinen työtätekevä perhe (2+2) omisti talon, auton ja kesämökin, kaikki maksettuna pois ennen 50 ikävuotta, eikä tarvinnut edes tinkiä elämisen tasosta asuntolainaa maksaessa. Yllättäen jäi rahaa harrastaa vaikka mitä kun velan maksaminen loppui ja lapsetkin muuttivat kotoa.
Eipä onnistu enää: Nyt varallisuus on peritty vanhemmilta tai isovanhemmilta, jos sitä ylipäänsä on, noin pääsääntönä: Palkasta ei jää ~mitään säästöön.
"Mitään" noin suhteessa: Kiva mobiili-ikäinen harrasteauto on kymmenissä tuhansissa ja jos palkasta jää 500 kuussa pakollisten menojen yli, niin on jo hyvätuloinen. Kuplia vielä saa, mutta kun nuorempi polvi ei ole sellaisella koskaan uutena ajanut, niin intokin vähenee kovin ja painopiste siirtyykin Golffiin ja muihin saman aikakauden laitteisiin, 80-lukuisiin. Museoikäisiä nekin jo, mutta silti paljon uudempia.
Sama ilmiö kuin minulla, 20-30 -lukuiset autot eivät juuri kiinnosta kun oma autoilu-ura on aloitettu Kuplalla 80-luvulla, jolloin ne eivät maksaneet juuri mitään. 600 markkaa maksoin ekasta '66:sta, rekisterissä ja leimaakin oli syksyyn asti. Toki inflaatio on laukannut sen jälkeen, mutta ostovoima on hiipunut pahasti noista ajoista: Palkalla ei saa oikein mitään eikä palkkakaan ole noussut lähellekään inflaation tahtiin.