Ketsa

Ei tule työntötankojousitusta, mutta muuten takaripustukset tulevat mukailemaan Tomin auton ideoita.

Tai kolmeen milliin tai yli jos ei rojut muuta mahdollista. Eikö 8,8:1 dynaamista ole aika paljon?

Volkkaripalstaristeily vaihdettiin tänäkin vuonna piiitkään viikonloppuun pajalla ja sen verran hauskaa oli, että perinne jatkunee ensi vuonnakin :-) Takarunko tosin oli saanut viimeiset D38 mm putkensa jo aikaisemmin ja alkoi näyttämään tältä: Tarkistusmittauksissa kiinnittyi huomio putkien hiukan oletettua suurempaan vetelyyn ja sen pohjalta piti hiukan muuttaa suunniteltua työjärjestystä ja jättää takarungon tekemisen tuosta eteenpäin myöhäisemmäksi vaiheeksi. Ja kun takapää jäi odottamaan, niin silloinhan piti käydä etupään kimppuun. Etuakselin nostossa käytettiin apuna alkuperäistä pohjalevyä ja vanhemman mallista etuakselia. Kuvatusta ei tuosta vaiheesta tullut otettua, mutta ideana oli se, että olkatappiakselin alaputki oli kohdistettuna rungonpään ylemmän putken koloon ja kallistettu jonkin verran taaksepäin. Kun olkatappiakseli oli mittausten perusteella suorassa ja halutussa kulmassa taaksepäin, tehtiin eturungon yläputket. Akselin kiinnitykseen käytettiin simpukan kiinnitysrautoja, jotka oli tarkoitus myöhemmin muuttaa Empi-raudoiksi, mutta tarkempien funtsimisien jälkeen taitaa jäädä vaihtamatta. Tämän jälkeen sitten tulikin lopullinen lähtö pohjalevylle, oikea etuakseli yläputkistaan kiinni alaputkien päihin Empi-raudat. Yläputki ja puuttuva pohjalevy ikuistettuna alla: Ja etupää näytti tässä vaiheessa tältä: Mittailujen perusteella vekotin tarvitsi kavennetun etuakselin, joten varastosta kaivettiin parhaalta näyttänyt akseli aihioksi. Kun päivä oli edennyt muutaman tunnin, oli pakko todeta hyväkuntoisen pallonivelakselin olevan muisto menetetystä nuoruudesta :-( Sisällä oleva kura hoitaa hommansa ilmeisesti varaston perälläkin... Mittailujen mukaan akselia voi kaventaa max 100 mm, joten sen verran keskeltä pois ja sorvissa holkit keskilimppuun, jotta samalla voi varmistella osuuko pähkäilyt halutusta ajokorkeudesta hehtaarille. Ajokorkeus osui aika hyvin sinne minne pitikin (lopullinen versio saa säätöpalat hienosäätöön), puhuttua casteria ei ole mitattu olkalinjasta, mutta etuakseli on kallistettu 8,5 astetta verrattuna rungon alaputkeen, raidetankojen flippausholkit pitää hommata ja sopivaa hammastankoa alkaa kyttäilemään. Kavennus oli vähän liikan suuri ja iskaritornit tuossa akselissa kuviteltua huonommat - pitää miettiä tekeekö jossain kohtaa uuden akselin vai puhaltaako ja korjata tämä yksilö. Pajan siivouksen ajaksi projekti pääsi aurinkoon ja suurin piirtein tähän jamaan projekti jäi tällä kertaa odottelemaan seuraavaa rypistystä (mikä lienee kopan ruostevikojen korjaus ja sen jälkeen korin nostaminen pois rungon päältä):

Juu - korolla korvikkeen kuva ei ehkä aukaissut asiaa ihan kuten halusin, mutta ei muuta kännykästä aamulla löytynyt :) Varsinainen syy siihen miksi pidän tuota VAG massa ihan yhtä fiksuna ratkaisuna harrasteautoon, kuin pellin korjaamista lasikuidulla, on taannoin tehdyt peltityöt vm. -96 kuplan koppaan. Meksikossa oli tuota töhnää käytetty esim. pyöräkoteloissa ja äkkiseltään terveeltä näyttäneet paikat olivatkin aivan läpimätiä, koska vettä oli kuitenkin väliin jostain mennyt, eikä se ollut päässyt mistään pois. Jos ilon kautta hommaa haluaa muistella, niin ruostereikiä löytyi sellaisista paikoista, josta en niitä aikaisemmin kuplasta ollut löytänyt... Tästä syystä minun 0,02 € on tähän se, että kun kosteuden "hallinta" ei kuitenkaan ole harrasteautoissa normaalisti ihan 100% varmaan, niin minusta on parempi, että massa lähtee tarvittaessa kohtuu äkkiä irti sieltä mistä vesi jostain yllättävästä syystä halua valua. Tiedä sitten mikä parasta, mutta itse olen etsimässä "totuutta" jostain suoraan polyuretaanin päälle ruiskutetun Dinitrolin kiveniskumassan ja VAG-massan välistä :-)

Juu tosi "hyvää" mömmöä tuo vagin pellin ruostutin. Esimerkkinä kuva 10 vuotta vanhasta korollan korvikkeesta https://drive.google.com/open?id=0B_SjXjyev2CrSzRmU21TVmFoM29RLU0zZ0lmbGZJLVBUelVB

BMW boxerista? http://www.ebay.de/itm/BMW-R850RT-R1100RT-Drosselklappe-L-R-throttle-box-L-R-gasklephuis-L-R-compleet-/151968960225?hash=item23620e4ee1:g:MnIAAOSwFMZWrkua

Jos pitää olla vain yks läppä per kansi, niin noi vois olla hyvä kompromissi. Voi edes kannet pitää hyvinä ;-) https://vwspeedshop.com/product.php?productid=16759

Dinitrolia vedin viimeksi polyuretaanin päälle ja vähän Puavon suuntaisi havaintoja, suotta kovaksi muuttui ja muutasta kohtaa oli sitten jo työkalujen lipsahtamisen jälkeen massa irti. Seuraavassa siviilipohjalevyssä karhennan maalipinnan ennen massausta ja pitää ehkä testailla noita massoja, eikä vaan luottaa siihen, että kallein on parasta :-)

En tiedä onko jonten mainitsema auto sama kuin se yksilö jonka minä "tiedän". Oli myynnissä viime tai toissa syksynä Savonlinnassa, rekisterinumero oli JAL-1jotain. Kilven vuoksi sen linkkasin kaverille, hän soitti autoa myyneelle raholle, hinta oli 7500 € - ei tinkivaraa.

Ettei vain Sepi olisi mennyt koeajolla nurin... ;-)

Suomessa on kilvissä ainakin yksi vm. 1995 yksilö ja yhden Saksasta tuodun vm. 1996 rekisteröinti on täällä torpattu. JM:n kanssa samoilla linjoilla, että Saksastaa noita lähtisin ensin katselemaan. Ja varmuuden vuoksi hommaisin vuosimallia 1995 tai sitten vanhemman... 1600i mallimerkinnästähän tunnistaa tuon viimmeisimmän ruisku Vochon. http://suchen.mobile.de/fahrzeuge/auto?isSearchRequest=true&vc=Car&dam=0&ms=25200%3B17&fr=1995 Pitäisihän noiden 1600i mallien tietty olla vallan vaivattomia kuppeleita, koska niiden kanssa ei pitäisi tarvita lainkaan säätää tallilla :-)

Omalla hyvin suppealla kahden yksilön kokemuksella Mexico -kuplien koreista, en sijoittaisi rahojani tuollaisen rahtaamiseen. Rahti + hankinta rahalla pääsee kuitenkin (ainakin toistaiseksi) Suomessa valitsemaan markkinoitten parhaista yksilöistä pystärin itselleen. Mexico kuplat kun on tehty ohuesta pellistä, vuorattu runsaalla korikitillä ja esim. ikkunoiden tiivisteet suunniteltu ihan muualle kuin pakkaseen - oikeastaan VAG Mexicon laatu taitaa olla pitkälti sitä mitä me kiroamme halvimmissa tarvikeosissa... Tekniikan suhteen tuollainen toki on hiukan erikoinen, mutta paljonko kannattaa Golf3 aikakauden ruiskusta, tehdasasenteisesta ajonestosta ja pyyhkiöiden tihkusta maksaa?

Tässä rojektissa on Bug run classic vielä hyvin kaukana :-) Vähän ehti mailla pajan puolellakin piipahtamaan. En ollut misään kohtaan kuvitellut rungon vääntämistä helpoksi hommaksi, mutta nyt se tuntui ensimmäistä kertaa vaikeammalta kuin mitä olin osannut odottaa. Takarungon tekeminen ýrittänytkää edetä mihinkään ennen kuin käänsin insinööriajattelun pois päältä ja keskityin vain tekemiseen rullamitan, vatupassien ja vanerijigien avulla liiallisen ja monimutkaisen miettimisen sijaan. Tänään homma jäi näyttämään tältä Seuravaksi pitää tehdä tuohon takarunkoon pari välitukea varmistamaan ala-aisojen linjassa pysyminen ja sitten pääsee hieromaan vaihdelaatikkoa paikoilleen. Tosin pitää EHKÄ ensin tukea jotenkin tuota korin takaosaa... Puuttuvat takapyörät kun aiheuttavat sellaisen ongelman, että kaikki pajalla piipahtavat tuntuvat poikkeuksetta harjoittelevan rohkeaa etunojaa ottaen tukea takalasin aukon alareunasta perinteisen harmittoman talliTelemarkin sijaan... :-/

Takavarastolla vesiputki halki ja vieressä oli moottoriosahylly... Tää päivä menee sitten osia kuivatellessa ja rasvaillessa...

Thänxs, yritetään pitää tahti tiukkana jatkossakin ja saada runko ja koppa maalauskuntoon kesälomiin mennessä. Olisi kyllä aika koleeta saada joskus aikaiseksi kiihdytyskisat vain volkkareille oikein lajitteluiden ja kaavion kera. Tyyliin BSD:ssä lauantaina vapaat kiihdytelyt ja sunnuntaina leirintäalueharrastajien pääkivun parantamiseksi volkkarikisat...

Vaihtoehto B itsetekemisen sijaan olisi ollut valmiin rungon tilaaminen sieltä mistä niitä tehdään, mutta se ei ole harrastuksessani se juttu, joten se siitä :-) Muutama kuva vielä tähän, että topikki saadaan samaan tilaan kuin missä projekti on. Pähkäilyjen jälkeen päädyin siihen, että käytettävissä olevilla vempaimilla ja konsteilla on parasta käyttää orkkis pohjalevyä "jiginä" rungon pohjaa tehdessä. Joten päädyin aloittamaan rungon tekemisen helmaputkista. Etuluukun alta helmaputket on kohdistettu etuakseliin ja korin sisälle toin latan pätkät pohjalevyn ja lämpökotelon välistä. Eli ensimmäisen putken jälkeen homma näytti tältä. Kun molemmat helmaputket olivat paikoillaan, niin kaivon kolon runkotunneliin takapoikkiputkelle. Tuon takapoikkiputken sitten mittailin paikoilleen kaikkia mahdollisia ja mahdottomia apuvälineitä käyttäen mahdollisimman tarkasti vaateriin suhteessa koriin. Varmuuden vuoksi pitää mainita, että orkkis pohjalevyä ei ole tarkoitus saada lopuksi ehjänä irti :-) Jostain syystä näihin rojekteihin kuuluu aina kiiltävien osien ostaminen paljon ennen kuin niitä tarvitaan. Tässä projektin ensimmäinen ennenaikainen on tämän näköinen... Sen verran oli tiukaa pakkassettiä tuossa tammikuun alkupuolella, että jossain vaiheessa piti vain lämmitellä rälläkän kanssa riehumalla ja hävittämällä paloseinä. No, oikeesti johtui tuo toimenpide siitä, että Jali kävi pyörähtämässä pajalla ja hyödynsin ylimääräistä käsiparia. Kabiinin putkitus eteni loogisesti, ensin 42 millin putket ja sitten muutama 38. Hiukan alkoi tätä kuvaa ottaessa jo hirvittämään, että pitääkö tässä alkaa suunnittelemaan vatsasta luopumista... No pilkkihaalareista sen täytyy johtua, että tuo kulkukolo tuntuu ahtaalta :-) Ja sitten viimeinen kuva tällä erää. Kun kabiinin osuus oli riittävän lujasti hahmollaan, pudotin laatikon pois ja aloin hahmottelemaan kuinka takarungon alaputkille mitoittamani paikka suhtautuu pohjalevyn aisoihin. Hyvinhän se näytti osuvan, koska putken saa paikoilleen kun aisasta kaivaa kyljestä rälläkällä auki, eli pystyn rakentamaan kohdistuksen taka-aisoista. Alla oleva kuva kertookin sitten tämän hetken tilanteen tässä rojektissa. Takarunkoa ja ripustuksia rakennellessa tuleekin nyt sitten hetki vierähtämään. Ajatuksena se, että auto on takapyörät maassa oikeaan ajokorkeuteen säädettynä ennen etuakselin nostoa, jotta voin varmistaa etuakseliston olevan oikeassa asennossa suhteessa taka-akselistoon (eli sulkea pois mahdollisuus mittavirheeseen mahdollisen pohjalevyn kierouden vuoksi). Jatkoa seuraa viimeistään talviloman jälkeen...

Viime kesänä alkoi olemaan sellainen fiilis, että kaikenlainen pikkunäpräily ei nappaa ja kun kaikki keskeneräiset prokkikset ovat enemmän tai vähemmän siinä jamassa, niin piti alkaa miettiä jonkin uuden jutun aloittamista. Pitkään funtsiskelin, että rakennan lopultakin jokkisauton, mutta Tomin topikin lueskelu ja myöhemmin Mikon auton näkeminen Ylöjärvellä saivat päässä pörräämään oudomman ajatuksen - voisiko omilla kätösillä ja rajallisilla työkaluilla saada aikaiseksi putkirunko härvelin ja miltähän se vain näyttäisi valmiina...? Kun samoissa piireissä pyörivä kaveri vielä innostui aiheesta ja lupasi rakentaa autoon moottorin, niin homma alkoi jalostumaan syksyn pimeinä hetkinä suunnitelman tasolle. Vielä kun Pekka ja Tomi ystävällisesti valaisivat perusteita (ja vähän tarkempiakin detaileja) kiihdytysauton rakentamisesta, niin kuvio alkoi olla selvä. Ei takuita lopputuloksesta, ei edes epäilystä itse tekemisen fiksuudesta, mutta täysin varma fiilis siitä, että pajalla tulee olemaan hauskaa tätä rakennellessa! Koska innostus tähän kumpusi netistä, niin ajattelin laittaa pienen projektitopikin aiheesta pystyyn sillä ajatuksella, että ehkäpä tästäkin sitten joku saa innostuksen rakentaa jossain jonkinlaista kilpavolkkaria :-) ----END OF ALKULÖPINÄ---- Paja-aikaa mummolassa on käytössä rajallisesti, joten pyrin tekemään alkuun niin paljon virtuaalisuunnittelua kuin mahdollista. CADiä on nuorempana tuijottanut kyllästymiseen asti, joten ensisijainen suunnittelutekniikka perustuu paperiin, kynään ja insinööriviivottimeen. Kun lähdemateriaalia oli kerätty riittävästi ja löydetty sopiva suhteeseen piirretty kuva, oli aika aloittaa selvittää tarvittava putkimäärä. Kiihdyttiminen putket ovat hiukan poikkeavalla mitalla AKK:n sääntöihin verrattuna ja hankalasti saatavilla, joten pitäisi osata kerralla hankkia sopiva määrä. Putkimäärän selvittyä, mutta hankintakanavan ollessa vielä hakusessa törmäsin googlaillessa mielenkiintoiseen laskuriin ja sillähän piti sitten testailla, että mitenkä sinne kympi puolelle voitaisiin päästä... Jostakin on aina alussa saatava lukittua jokin kiintokohta sille mitä ollaan rakentamassa. Tällä kertaa sellaiseksi muodostui Tomin tallilta noudettu ylimääräinen takanapapari. Noiden avulla pääsi sitten hahmottelemaan miltä takajousitus voisi palliksen askin kanssa näyttää ja mitä osia kannattaa alkaa kyttäilemään ebaystä ja maailman kyliltä. Sitten osui joulun pyhät ja oli aikaa kaivella takinmaisesta nurkasta projektiin valittu aihio. Esiinkaivaminen ja purku oli raskasta hommaa, mutta onneksi jouluna tulee syötyä hyvin... Hymyilytti ja oli kameraankin tarttunut tälläinen yksityiskohta - sen kerran kun on oletettavaa, että paloseinälle tulee lähtö, on aihio sisätakakulmista ehjä... Putkien tekoa helpottamaan sain entiseltä volkkariharrastajalta lainaan tälläisen työkalun. Lienee tarkin työkalu mitä tähän tullaan käyttämään :-) Tapanin päivänä koppa rullasi pajalle ja kun putkia ei ollut vielä tontilla, väkästelin aikani kuluksi toisen puolen sisälokarin kimpussa. Peltihommat on muuten mukavempia silloin, kun ei tarvitse tehdä mitään minkä pitäisi näyttää joltain aikaisemmin tehdyltä. Eli kun aina tulee onnistuminen... Välipäivinä sain sitten putket kotitalliin ja siitä iso kiitos Åkelle. Kotitallissa ei oikeastaan mitään mahdu tekemään talvisin, mutta sahailin taivutettavia oikeisiin pituuksiin, täytin vedellä ja jäädyttelin odotamaan taivuttelua. Sitten viimeinen "työkuva" ja taivutustyömaa oli valmis alkamaan. Oli muuten kohtuu rapsakka keli väännellä jäisiä putkia. Nyt taitaa olla parempi lähteä nukkumaan ja postata tämän vuoden puolelta olevat kuvat myöhemmin.

Näiden läpi voima voisi osata paremmin mennä http://www.cbperformance.com/ProductDetails.asp?ProductCode=7362

Jokkiskansia paljon työstäneet luultavasti parhaita tahoja vastaamaan tuohon kysymykseesi. Ehkä kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi hiukan vielä tarkastella suunnitelmaa uudemman kerran, koska "loppuun madalletusta" kannesta tuskin saa enää palotilaa muotoilemalla 85,5x69 koneeseen ysin ruttua oikeaoppisella dekkikorkeudella. JPM:n sivuilla facebookissa hyviä kuvia runsaasti madalletusta 85,5 kannesta.

Ok, ymmärsin väärin, eli haet maksimiarvoa sille kuinka paljon kantta voi teoriassa laskea.

Iskunpituus puuttuu lähtöarvoista, samaten käytettävä nokka ja haluttu puristussuhde.

Vinkvinkvinkvink, eikä pitä masentua kun ei heti onnistu irroitus. Usein vasta kolmas tai neljäs yritys tuottaa tulosta.

Mä vein valovirtakoneen kierrätyspisteeseen viime kesänä. Ehti 20 vuotta odottamaan, että josko jäisi hommia voimavirtakoneelta... Taitaa olla makuasia?

Tommosta tärymyllyä käytin aikoinaan kesäpoikana metallivalimossa alumiinikappaleiden viimmeistelyyn. Hävisi tunnin myllytyksellä hiomajäljet.

VW-Porsche 914