Jump to content

Harrastaminen 30 vuotta sitten


Recommended Posts

Sain lainaksi erään auton mukana tulleita papereita, jotka kertovat siitä millaista harrastaminen oikein olikaan 30 vuotta sitten. Olihan se kieltämättä konstikasta. Koska nettiä ei ollut, etsittiin myynnissä olleita autoja Hesarista. Koska nettiä ei ollut, etsittiin autolehdistä ilmoituksia joiden perusteella löydettiin osatoimittajia. Mentiin pankkiin ja vaihdettiin Suomen markkoja ulkomaan valuutaksi. Setelit laitettiin kuoreen ja lähetettiin meren yli. Aikanaan posti toi luettelon kotiin ja sitä selaamalla selvisi mitä osia oli saatavilla. Tilaaminen saattoi tapahtua käteisen tai shekin tai helpoimmillaan jopa luottokortin avulla. Tilauskaavake kuoreen, postimerkki päälle ja laatikkoon. Oli kikkailtava siten että tilasi osia sen verran pienissä erissä että ne saattoivat lipsahtaa tullin ohi. Tällöin tosin postituskulut nousivat kohtuuttoman suuriksi. Lomareissut suunniteltiin monesti niin että samalla saattoi tuoda osia mukanaan.  


Rompetoreilta saattoi vielä 1980-luvun loppupuolella tehdä löytöjä. Voi sitä riemua kun pöydän kulmalla oli NOS ovenkahva joka maksoi vain FIM 10. Nykyrahassa se tekee 2,70 euroa.  1990-luvun lama iski moneen pahasti ja se kenellä töitä ja rahaa riitti, saattoi tehdä hyviä hankintoja.


Autoja oli saatavilla helposti. Eihän minulla koskaan ollut rahaa ostaa valmiita autoja, joten oli tyydyttävä projekteihin. Ensimmäisen vanha Volkkarini ostin vuonna 1988. Se oli räpeltämätön mutta helmoistaan laho viiskutonen ovaali. Sen omisti amerikkalaisia autoja harrastanut herrasmies, joka lienee saanut sen joko ilmaiseksi tai varsin halvalla. Kauppaa hierottaessa hän pyysi minua tekemään tarjouksen siitä. Kysyin kävisikö niin että maksaisin siitä 500 markkaa ja antaisin lupauksen siitä että auto on valmis kahden vuoden kuluttua. Mies naurahti että ei tarvitse luvata, sillä hän näkee miten hulluus paistaa silmistäni ja hän tietää että se on. Ja joo, tuo summa riitti. Nykyrahassa se tekee 146 euroa. Myöhemmin oli pakko soittaa ja kertoa että aikaa meneekin hieman enemmän. Kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta myöhemmin auto oli valmis. Möin auton vuonna 1995 summalla joka vastaa nykyrahassa 5576 euroa. Auton mukana meni matkalaukullinen NOS-osia. Yritin ostaa autoa takaisin vuonna 2016. Tarjosin autosta 16.000 euroa, mutta kauppoja ei syntynyt


Vuonna 1990 hieroin kauppoja viiskasista haitarikatosta. Se oli vastaavankuntoinen kuin mitä viiskutonen oli ollut – räpeltämätön ja suora auto, mutta koska se oli seissyt ruohikossa, oli se helmoistaan laho. Auto olisi maksanut nykyrahassa 1615 euroa.  Kauppoja ei syntynyt, mutta ostin samalta mieheltä 1951 Split Windown josta maksoin nykyrahassa 1242 euroa. Keula ja katto kasassa ja moottori kateissa.


Vuonna 1992 kävimme Bug Runissa ja siellä bongasin 1957 VW Karmann Ghian. Olihan se saatava… Maksoin autosta nykyrahaksi muutettuna 2424 euroa MUTTA koska auto tuli maahan Ruotsista, meni siitä sen aikaisen lainsäädännön mukaan ihan tolkuton määrä tullia ja liikevaihtoveroa ja ja ja ja ja. Autoveroa tuon ikäisessä ei voinut olla, mutta noista muista summista tuli peräti 1453 euron lisälasku. Kaikkiaan auto tuli siis maksamaan Suomeen tuotuna 3877 euroa. Eihän minulla tuollaista rahaa ollut, ja niin oli pakko ottaa pankkilaina. Turo sen takasi, josta vielä jälkikäteen kiitos. Kulutusluotosta maksettiin tuohon aikaan 16% korkoa ja asuntolainasta 10%. Vuonna 2000 menivät lusikat jakoon ja minun oli pakko luopua Karmann Ghiastani, kas kun se oli anopin pihaan rakennetussa väliaikaisessa tallissa. Möin auton hieman puutteellisena summalla joka on nykyrahaksi muutettuna 215 euroa ja tämä ei ole vitsi. Oli hieman vitsit vähissä. No toisaalta, sitten kun möin ihan kaikki osat / paperitavaran / pienoismallit jne jne jne mitä olin 12 vuoden ajan kerännyt, nettosin niillä 19 910 euroa. Tällä summalla pääsin jaloilleni eron jälkeen. Harrastamiseen tuli pitkä tauko (2000-2017) ja nyt siis tein comebackin.  Ja jep. Olen yrittänyt kolme kertaa ostaa tuota Karmann Ghiaa takaisin, siinä onnistumatta.


Kirjoitin paljon VW-aiheisia artikkeleita ja niitä julkaistiin mm. Volkkari-lehdessä, Hyrysysy-Menolaisessa ja Retro Auto Motossa. Kirjoittaminen tapahtui ihan vaan kirjoituskoneella, kas kun tietokonetta minulla ei vielä ollut. Oli ihan tolkuton homma kirjoittaa ”Volkswagen Kuplan muodonmuutokset 1949-1960” artikkelisarja, sillä se tapahtui tosiaan manuaalisesti. Kirjoitin muutoksia paperille ja leikkaa-liimaa-askartele-pariaatteella laitoin ne aikajärjestykseen. Sitten kun tuli uusi tiedonjyvä vastaan, täytyi ottaa sakset ja liimatuubi käteen ja liittää liuska oikeaan kohtaan.


Valokuvat otettiin filmikameralla. Koskaan kuvatessa ei voinut olla varma miten kuva onnistui. Filmirulla vietiin kehitettäväksi ja muutaman päivän kuluttua kuvat olivat valmiina. Voi sitä jännityksen tunnetta kun kuoren avasi. Kuvaaminen toki maksoi ihan jossain määrin, joten piti käyttää harkintaa sen suhteen mikä oli kuvaamisen arvoista.  


Ensimmäisen matkapuhelimeni ostin jo 1995. Ensi alkuun siitä tosin ei ollut juurikaan iloa, sillä kovinkaan monella kaverilla ei matkapuhelinta vielä ollut. Olihan se reteää soittaa saksalaiselta moottoritieltä kotiin. Ei sitä mitään asiaa ollut, mutta pitihän se tuo ihme kokeilla. Tekstiviesti saattoi olla vain tietyn mittainen ja sitä sopi ruudulle kerrallaan vain kaksi riviä. Soittoääniä oli viisi erilaista ja siten rompetorilla oli koomisia tilanteita kun jonkun puhelin soi ja kaikki lähellä olevat alkoivat tapailla taskujaan kun luulivat että heidän puhelimensa soi.


Onhan tämä harrastaminen nykyään paljon paljon helpompaa kuin mitä se silloin 30 vuotta sitten oli. Osia ja tietoa löytyy netistä. Digikuvia voi ottaa mielin määrin ja ne eivät maksa mitään. Tiedonvälitys on helppoa. Se että hinnat ovat karanneet ihan tolkuttomiksi, on tietenkin ikävä asia. Jos siitä jotain positiivista pitää keksiä niin se on se että nyt kun markkinat ovat maailmanlaajuisia ja hinnat kovia, yhä useampi osa kannattaa ottaa uustuotantoon kun ostajia löytyy eri tavalla kuin ennen.


Arvatkaapa mikä tässä pitkäaikaisessa harrastamisessa on ollut kaikkein parasta? Se että ne ystävyyssuhteet mitä syntyivät 30 vuotta sitten, ovat voimassa edelleenkin. Kamoon. Kenen avioliitot muka kestävät noin kauan?


 


 


 


 

post-3407-0-54109300-1515920934_thumb.jpg

post-3407-0-02315200-1515920945_thumb.jpg

post-3407-0-94556800-1515920955_thumb.jpg

post-3407-0-95486500-1515921177_thumb.jpg

post-3407-0-35576700-1515921186_thumb.jpg

post-3407-0-68302600-1515921196_thumb.jpg

  • Like 24
Link to comment

Oli se ihanaa aikaa kultanen 80-luku, jostain helvetistä löyty hot vw's merkkinen lehdykkä.. Sitä kuola suussa luettiin sanakirjan kanssa..

Ja  Sitten löytyi makia ilmoitus että viispoke empiä löytyy ja niin halvalla.. 

Oli se makia kävellä pankkiin ku maailman omistaja että nyt vaihdetaan kunnon nippu markkoja ison maan tollareiksi.. Ja oikein kirjekuoreen tarkasti osoite raapustettiin.. Hillot sisään ja tankero enklannilla ohje: Lähetä kolme settiä viis poke empejä tulemaan tähän osoitteeseen Kaenuun perämettään.. Ja ei ku sylki kuoreen ja ootteleen..

Muutama santtu meni ja kehuttiin toisiamme että ompa hyvä ku Empejä tulossa, hyvin hoidettu.. Meni kuukausi ja toinen ja Santtua meni.. Pikku epäilys kävi että olikohan osoite oikea.. 

No ei niitä ikinä tullut.. Olikohan CarCraft putiiki (pitänee kaivella se lehti jostain) mistä tilattiin.. Semmone mustavalkee ilmotus niillä oli siinä hot vww:ssä.. 

 

On siellä meksikaani ollut ihmeissään ku tankero englannilla tulee kirje, jokunen tonttu rahaa sileinä tollareina viestin kera että pukkaa Kaenuuseen jokunen setti viispokeja tulemaan.. Veikkaan että tollarit meni taskuun aika nopeaan ja hymy huulilla, tilaus hoidettu.. Ja ei tod kirjattuna kirjeenä lähtenyt hillot.. 

 

No oma vika, hyvät naurut saatu siitä.. Eli ne Empit on jo maksanut ittensä..

 

Edit.. Ja taidettiin niitä vanteita oikein polliisiasemmalla käydä kyselemässä että mitä pitäs tehdä, rikosilmoitus vaikka ku Kaenuun poikain rahat noin härskistä hävis Angeliin.. 

 

Niin ja joo, Pasia mukailleen, akat voi vaihtua, kaverit ja vw rojut pysyy

Edited by Urbantoy
  • Like 8
Link to comment

Samat hemmot ovat pyörineet harrasteen parissa pitkään. Tuossa lainaksi saamassani paperikassssa oli FVWA:n jäsenlehti vuodelta 1986. Kas vain, Jukka Mäki on ollut Turun kerhon yhteyshenkilönä. Kas vain, Mika Virtanen Urjalasta on tullut jäseneksi. Kas vain, kirjekuoren päälle on kirjoitettu että ”Turo Mustonen Kirkkonummelta tietää Volkkareista kaiken” tai jotain siihen suuntaan.

 

Heh. Kaikki nämä miehet ovat edelleenkin scenessä...

 

Mulla oli tässä hiljattain melkoinen muistitesti, kun Tampereen suunnalla asuvat veljekset tulivat käymään. Heillä oli mukanaan valokuva-albumi niistä kuvista jotka aikoinaan otin. Kuvat päätyivät hyvälle ystävälleni joka lainasi albumia veljeksille. Kyselivät kuvista, mikä auto oli kuvattu missäkin. OMG. Olipa miettimistä, mutta lähes jokaisesta autosta löytyi muistikuva. Tuo kuvattiin Tuusulassa rautakaupan pihalla ja tuo oli Loviisassa. Tämän tiedän menneen paaliin ja tästä on katto leikattu irti.

 

Hieman tuo tilanne hymyilytti. Olenko minä jo todellakin NIIN vanha että minua tullaan haastattelemaan vanhoista ajoista... he he. No ei sentään, olen ”vasta” 52 vuotta nuori...

Link to comment

Pasi, hyvä että oot takas skenessä, vaikka tuosta sun intohimosta sisustan sauman väriä kohtaa tjms ei niin nappaa. mutta kaikki tyylillään.. Kyllä ku tätä ite alle keskkari-ikäsenä aloiteltiin niin sanottiin joku että guru nimeltään Hakala tietää kaiken.. Ei napannut kysellä ku ohjeistetiin että lakki kourassa kyseleen.. no ei kyselty vaan mentiin eka harjoitus TM:än mukaan, kunnon luukkeri kainuuseen.. Etuakselikin mahdallettiin ihan ohjeiden mukaan mutta kumma ku katkes sillalla.. tais olla hitsivirrat ja rasva siivous persiillään, kuhan nyt vaan äkkiä kylälle keulamaassa äkkiä päästään.. no ihan sopivan ajettava oli ku hampaat kolisi ja paikat kovilla.. Niin vaan savu eturattaista, aikaansa edellä vaikka takapotku tuo ilmavw vieläkin on..

Edited by Urbantoy
  • Like 1
Link to comment

Tuo harrastus minulla on ollut lähinnä pakonomaista ajamista kuplalla vuodesta -76. Ei tämä mikään harrastus ole vaan pakkomielle eikä minulla ole miksikään muuttunut 30 vuoden aikana. Nykyisellä kuplalla ajoin joskus 30000 km vuodessa, nykyäänkin se on aika huonossa kunnossa. Hauskaakin on ollut, moottori on räjähtänyt kaksi kertaa samalla Tammiston suoralla 15 vuoden välein. Näin jatketaan. tv H

  • Like 1
Link to comment

Pasi, hyvä että oot takas skenessä, vaikka tuosta sun intohimosta sisustan sauman väriä kohtaa tjms ei niin nappaa. mutta kaikki tyylillään.. Kyllä ku tätä ite alle keskkari-ikäsenä aloiteltiin niin sanottiin joku että guru nimeltään Hakala tietää kaiken.. Ei napannut kysellä ku ohjeistetiin että lakki kourassa kyseleen.. no ei kyselty vaan mentiin eka harjoitus TM:än mukaan, kunnon luukkeri kainuuseen.. Etuakselikin mahdallettiin ihan ohjeiden mukaan mutta kumma ku katkes sillalla.. tais olla hitsivirrat ja rasva siivous persiillään, kuhan nyt vaan äkkiä kylälle keulamaassa äkkiä päästään.. no ihan sopivan ajettava oli ku hampaat kolisi ja paikat kovilla.. Niin vaan savu eturattaista, aikaansa edellä vaikka takapotku tuo ilmavw vieläkin on..

 

OMG... mistäköhän moinen "maine" on oikein saanut alkunsa... no ehkä sitä oli nuorena ja (vielä nykyistäkin) tyhmempänä vähän liian besserwisseri... vaikka itse tykkäänkin että autot ovat just eikä melkein sellaisia kuin ne uutena olivat, on ystäväpiiriin kuulunut aina myös rakentelijoita... 

 

Rakenneltu auto on yleensä aina tekijänsä näköinen, eli miellyttää kaikkein eniten juuri tekijäänsä. Jos sijoitusmielessä ajattelisi, kannattaisi auto entisöidä sillä silloin siitä saisi parhaan hinnan (ja arvonnousun). Itse en ole autoharrastaja sen vuoksi että miettisin mitä siitä sitten joskus saa. Saan omat kicksini jostain ihan muusta kuin arvonnoususta. 

 

Huomaan että suhtautumiseni lisävarusteisiin on muuttunut näiden 30 vuoden aikana. Silloin ennen vanhaa "piti" erottautua joukosta sillä että ruuvasi autoon jotain lisävarusteita. Se oli olevinaan hienoa... Onhan sitä aina ollut autoilijoita ketkä ovat tahtoneet autojensa näyttävän joulukuusilta, mutta omalla kohdallani se on nyt niin nähty. Volkswagen on kuitenkin Kansanauto. Hyvin tehty sellainen. Vaatimaton vehje, jolla mentiin duuniin ja takaisin. Mummolaan ja ehkä jopa Norjaan saakka. 

 

Nykyiseen autooni tuli vain yksi lisävaruste ja sekin oli hyvin perusteltavissa. Se on takaluukun lukittava T-kahva. Mitäköhän ihmettä Volkswagenwerk on oikein ajatellut jos etuluukun ja hansikaslokeron saattoi lukita, mutta moottoritilaa ei. Ei voi ymmärtää. 

 

Lisään vielä pari kuvaa siitä entisestä viiskutosestani. Jos olisin saanut ostettua sen takaisin, olisin tehnyt sen joiltain osin hieman paremmaksi. Itsekudotut penkkikankaat voi nykyään korvata tehdastekoisilla... 

post-3407-0-61881200-1516030441_thumb.jpg

post-3407-0-65357300-1516030454_thumb.jpg

  • Like 2
Link to comment

Tuo harrastus minulla on ollut lähinnä pakonomaista ajamista kuplalla vuodesta -76. Ei tämä mikään harrastus ole vaan pakkomielle eikä minulla ole miksikään muuttunut 30 vuoden aikana. Nykyisellä kuplalla ajoin joskus 30000 km vuodessa, nykyäänkin se on aika huonossa kunnossa. Hauskaakin on ollut, moottori on räjähtänyt kaksi kertaa samalla Tammiston suoralla 15 vuoden välein. Näin jatketaan. tv H

Ei tämä mikää harrastus ole vaan sairaus, paha sairaus.. no onhan tästä nautintoa ku hytkykeulalla jopedi pitkällä saa ajaa..  

Link to comment

Sairaushan tää on... Noin 35 vuotta takaperin piti tilailla Scatilta osia. Ensin faksia menemään, sitten kun kukaan ei vastannu niin tartti soitella perään että oon mä ihan tosissani ostamassa, onko mun faksi tullu perille? Sitte sai ostolaskun ja maksutiedot pankkia varten. Maksun jälkeen odottelemaan osasia. Kaikki kyllä tuli aikanaan.

Nykyään vaan meiliä menemään ja visa vinkumaan, hieman on helppoo!

 

Pussihousuhommat ei oo mua varten, muttei se mua silti ahista. Virittäminen taas on lähellä syräntä.. ;-D

Sairaudessa on monta alalajia, yhteisenä nimittäjänä ilmajäähy-vw.

Link to comment

Kesällä Cruisingissa katselin ympärilleni ja mietin itsekseni että on tämä vaan hyvä harraste.

 

Kun kaikki rahat menevät autoon, tietää missä ne ovat... ja silloin kun on ajamassa, ei voi olla dokaamassa...

 

Liityin Facebookiin vasta joku aika sitten. Olen huomannut sen äärimmäisen hyödylliseksi. Siellä on omat ryhmät pussihousuille ja virittäjävelhoille. Jos tulee tenkkapoo jonkin yksityiskohdan suhteen, ei kun kysymys esille ja johan joku vastaa että katsos tuossa on kuva josta voi ottaa mallia. Eihän moisesta voinut ennen unelmoidakaan. Jos ei kyläseppä neuvoa osannut, aika itseksesi olit

Link to comment

Folkkaripappojen keskustelukerho. :-)   Ensimmäisen volkkarini ja kuplani taisin ostaa 87 tai 88. Ei voi mitenkään muistaa tarkasti milloin se oli. Onneksi jo silloin oli Hot Cars ollut muutaman vuoden toiminnassa, joten kaikenlaista osaa pystyi myös Vaasasta tilaamaan. Vaikka volkkarit oli nykyisiin verrattuna edullisia, niin osat sen sijaan olivat kalliimpia. Ainakin mulle on jäänyt sellainen fiilis hintatasosta.

 

t. Mika

Link to comment

Ei ole pussihousuja eikä tule. Kukin harrastaa omalla tavalla.

En ole omistanut vesijäähy VWtä sitä kolmeetamymmentä vuotta, toistakymmentä vuotta kuitenkin.

 

Ja ei ole lämmintä tallia talveksi, ei ole aina rahhoo laittaa sitä sun tätä mutta Urbantoyta lainatakseni olen

jumalauta saanut tämän harrastuksen/hörhöilyn kautta niin monta ystävää eliniäksi etten tätä koskaan lopeta.

 

Ei kestäny munkaan avioliitto mutta kestää nämä niin tutuiksi tulleet kaverit ja lisää tieten tulee.

Ajelen edelleen omalla paksulla, ei se ole valmis näyttelyyn mutta tien päälle on oikeen oiva vehje tapaamaan kavereita.

  • Like 3
Link to comment

Kolme viikkoa sen jälkeen kun Ovaali oli takaisin liikenteessä, lähdimme sillä Bug Runiin. Hieman arvelutti lähteä sinne saakka, sillä auto oli tosiaan vielä hetki sitten ollut osina. Hyvinhän se reissu meni ja pienintäkään teknistä murhetta ei ollut.

 

Ovaali oli mukana kuvauksissa kolme kertaa. Ensin ranskalais-suomalaisen "Komisario Maigret" TV-elokuvan kuvauksissa. Se kerta mihin Timo viittaa, oli jokin mainospätkä Forumin parkkihallissa. Vanha pappa ajoi autolla rundia parkkihallissa ja vasta jälkikäteen kertoi että hänellä ei ollut korttia enää. Lakanat hulmuten? Ehkä sillä reissulla auton päällä tosiaan oli lakanoista tehty pressu. Oli talvikeli ja rapa lensi. Ei voinut ajamalla tuoda. Kolmas kuvaus oli VW-mainosta varten. Kuvauksista maksettiin varsin hyvin.

 

Splitin hakureissulla en ollut mukana. Loppui mielenkiinto sen auton suhteen, kun oikeasti olisin tahtonut avon tai edes haitarikaton. Huonokin se mukamas oli, kun katto ja keula olivat katossa, mutta kun mietitään miten harsoista autoja nykyään tehdään, olihan se nykymittapuulla ajatellen todella hyvä ja kovapeltinen auto. Möin auton ihan tuohon lähipiiriin hyvin vaativan projektin kanta-autoksi. Se ei kuitenkaan ole edennyt vuoden 1992 jälkeen. Olettaisin että Splitti on yhä samassa kuosissa.

 

Joku laittoi Faceen kuvia 1980-90-lukujen taitteessa kuvaamistaan kakkostyypeistä. Ei voi kuin ihmetellä miten kiiltäviä ja suorakylkisiä autoja silloin meni paaliin. Sillähän ne säilyneet ovat niin kalliita, kun lajitoverit on niin perusteellisesti lahdattu jo 30 vuotta sitten.

Link to comment

17 vuoden tauko. Ajoin välillä viisi kesää isoilla skoottereilla. Oli kaksi Vespaa ja yksi Piaggio. Hetken ajan omistin myös valmiiksi entsöidyn 1952 ACMA-Vespan (tehty lisenssillä Ranskassa).

 

Sitä kun oli kerran omistanut ”low light Ghian”, oli vaikea löytää enää mitään vielä hienompaa. Sebun kattoluukullisen 1959 Porschen kohdalla kyllä polvet notkahtivat ja 1953 Transporterin kohdalla alkoi pulssi kohota.

 

Kova vaatimustaso ja ohut lompakko vaan ovat huono yhdistelmä.

 

Aina välillä kävin Nettiautossa katsomassa tarjontaa. Äimistelin koko ajan nousevaa hintatasoa. Ensin Splitit maksoivat 20 donaa ja hetken päästä ne olivat jo 30 tonttua - ja ne myytiin järestään maasta pois.

 

Alkoi tuntua siltä että en saa ikinä hankittua Volkkarla ja niin aloin kartoittaa muita vaihtoehtoja. Kesällä 2016 kävin koeajamassa 1998 Porsche Boxsterin. Olihan sillä hauska ajaa. Jopa niin hauska että vielä seuraavana päivänä hymyilytti. Alkoi tuntua että onhan se kumma juttu että jos ei ole varaa Volkkaria ostaa, täytyy ostaa Porsche... en kuitenkaan lämmennyt ihan kauppoihin asti. Laite oli liian muovinen makuuni, mutta ymmärrän kyllä merkin viehätyksen. Se kuusimukisen boxerin murina kuulosti mukavalle.

 

Kuuskakkosen suhteen astuin epämukavuusalueelle siinä mielessä että en ole aikaisemmin vielä kuuskytlukuista omistanut. Viiskytlukuisten osat ovat hyvin hallussa mutta nyt on ollut pakko opiskella uutta. Ja sehän on vaan hyvä asia se.

  • Like 6
Link to comment

Pakko laittaa tänne tyrmistystä:

Ostin vuonna 1984 -54 ovaalikuplan joka oli seissyt Puistolan vanhalla asemalla kauan. Tuttu tyttö halusi sen mulle myydä vaikka sanoin etten pysty maksamaan mitään, olin perheellinen ja täyspäiväinen opiskelija. Kauppahinnaksi tuli sata markkaa, nykyrahassa noin 17 euroa. -54 takavalot tallessa, puutteina akku, vinkkarit, jakajan kansi ja sytkäjohdot. Halureissulla mukana öljyä, akku, bensaa, sytkäjohdot ja se jakajan kansi. Ajoin auton kotiin ja sit vielä Turolle noin 40km. Kehä kolmella vauhtia parhaimmillaan 80km/t. Eikö tunnu kovalta? No ei minustakaan tuntunut. 

Turo jälkikäteen sanoi että toisesta takarenkaasta paistoi punainen sisäkumi ja ohjauksen rättinivelessä oli enää muutama karva. SIT HIRVITTI TUO VAUHTI!

Auto päätyi hyvin monien ja nopeiden vaiheiden jälkeen vuonna -86 Jyrki Sipolle ja on hänellä edelleen.

 

ps. Tuttu tyttö oli Sari X, silloinen FVWAn sihteeri. Mitähän hänelle kuuluu?

Link to comment

Ostin vuonna 1984 -54 ovaalikuplan... ...Kauppahinnaksi tuli sata markkaa, nykyrahassa noin 17 euroa. -54 takavalot tallessa, puutteina akku, vinkkarit, jakajan kansi ja sytkäjohdot.

Sen verran tarkennusta asiaan, että 100 markaa vuonna 1984 on nykyrahassa 34,89 eur. Ei tuolla rahalla ihan kummoista autoa saa nykypäivänä, mutta kyllä sillä nyt melkein kuitenkin irtoaa em. kuntoinen 30 vuotta vanha volkkari. Joten oikeastaan siis mikään ei ole muuttunut reilussa 30 vuodessa? :D

Link to comment

Mulle tuli ensimmäinen vw vuonna -78. pallodoppeli johon faija laittoi automaattilaatikon. Se meni vaihdossa karmann ghiaan jolla kävin intin ja ajelin yhteensä pari vuotta. Myin pois ja ostin -74 kuplan jolla oli ajettu noin 40000. Kuplan jälkeen tuli muistaakseni pallopaku. Silloin ei harrastettu, ne oli käyttiksiä. Kipinä sieltä kuitenkin jäi.

 

Ghia maksoi muistaakseni 5000 markkaa. Doppelista sain vaihdossa 2500.-

Edited by seppo mäntykivi
Link to comment

Mitä tykkäsit Tapiolan Varaosakeskuksen ajasta ?  VW osat olivat silloin siellä jo melko vähissä. Aloitin siellä v.1977 vuoteen 1991. 1980 luvun loppupuolella sain järjestettyä sinne Mahlen VW Kuplan takomäntäsarjojen edustuksen. Mopo Sport möi silloin esim. 88 sarjaa 1350 mk. hintaan. Laitoin myyntihinnaksi 550 mk. ja muutaman sadan sarjan tilauksen sain myytyä kaikki ennen kuin tavarat tulivat Suomeen. Yksityishenkilötkin ostivat niitä 10 sarjaa yhdellä kertaa. Devalvaatiot ja valuuttaluotot sotkivat senkin yrityksen toiminnan.

Link to comment

Vanhat kuplat oli halpoja -80 luvulla ja rahat vähissä. Itse ostin nykyisen -64 kuplan vuonna -81 ja maksoin 1200 markkaa eli nykyrahassa viitisen sataa. Siitä hajosi pääjarrusylinteri -85 ja uusi maksoi marmoritiskiltä yli 1400 markkaa eli aivan liikaa ja enemmän kun koko auto. Yritin silloin myydä kuplaa, mutta kuka ostaisi jarruttoman kuplan - se jäi mulle seisontaan (onneksi). HotCars  avasi ja kuulin siitä sattumalta, Muutaman vuoden seisotuksen jälkeen sainkin Matsilta uuden sylinterin sopuhintaan ja kuplan takaisin liikenteeseen.

Sekin mukava muisto on että kun otin kuplan takaisin liikenteeseen, niin autossa olevat mustat kilvet piti palauttaa ja sain uudet valkoiset, kilpien pitäminen olisi maksanut 4500,- markkaa (saman verran kun minkä tahansa numeron vaihtaminen). Sittemmin laki muuttui ja Kakolassa tekivät mulle uudet mustat kilvet alkuperäisellä tunnuksella ja ne sai käyttöön viidellä kympillä.

  • Like 1
Link to comment

1956 Ovaalini kaikki rekisterit olivat tiedossa. Ensin se oli Tampereella IE-alkuisella tunnuksella, sitten Helsingissä BX-kilvellä ja uudestaan Tampereella HZZ-kilvellä. Kaikki nämä mustapohjaisia. Viimeiset kilvet olivat vielä auton toisella omistajalla tallessa.

 

Minulla ollessaan auto käväisi pitkillä valkoipohjaisilla MFT-alkuisilla kilvillä, mutte museokatsastettiin pian ja rekisteröitiin MRE-alkuisella museoauton kilvellä.

 

Ai ETTÄ pussihousua ärsytti ajaa tuolla kilvellä kun ei ollut varaa palauttaa autoon sitä alkuperäistä IE-tunnusta joka siinä uutena oli. Kolmen kirjaimen kilpi ei rimmannut 1950-lukuiseen autoon ei millään, kas kun kolmekirjaimiset kilvet tulivat vasta 1962.

 

Sen ajan lainsäädännön mukaan minun olisi pitänyt maksaa FIM 5000 suuruinen erikoiskilpimaksu, että olisin saanut autossa kerran olleen tunnuksen takaisin. No en tietenkään sitä maksanut.

 

Että jotain hyvää kehitystä tässä on Trafin puolelta tapahtunut. Nyt saat vanhan tunnuksen takaisin ihan normaalilla kilpimaksulla, jos voit todistaa että kilpi autossa on joskus ollut. Ja mustapohjaisena jopa, jos ajoneuvo vaan on kyllin vanha.

 

Monessa maassa ei muuten saa ajaa vanhoilla kilvillä, joten olemme siinä onnellisessa asemassa että täällä se onnistuu.

  • Like 1
Link to comment

Vanhat kuplat oli halpoja -80 luvulla ja rahat vähissä. Itse ostin nykyisen -64 kuplan vuonna -81 ja maksoin 1200 markkaa eli nykyrahassa viitisen sataa. Siitä hajosi pääjarrusylinteri -85 ja uusi maksoi marmoritiskiltä yli 1400 markkaa eli aivan liikaa ja enemmän kun koko auto. Yritin silloin myydä kuplaa, mutta kuka ostaisi jarruttoman kuplan - se jäi mulle seisontaan (onneksi). HotCars  avasi ja kuulin siitä sattumalta, Muutaman vuoden seisotuksen jälkeen sainkin Matsilta uuden sylinterin sopuhintaan ja kuplan takaisin liikenteeseen.

Sekin mukava muisto on että kun otin kuplan takaisin liikenteeseen, niin autossa olevat mustat kilvet piti palauttaa ja sain uudet valkoiset, kilpien pitäminen olisi maksanut 4500,- markkaa (saman verran kun minkä tahansa numeron vaihtaminen). Sittemmin laki muuttui ja Kakolassa tekivät mulle uudet mustat kilvet alkuperäisellä tunnuksella ja ne sai käyttöön viidellä kympillä.

 

Tapiolan Autokeskuksessa tuo jarrupääsylinteri maksoi  v.1985 muutaman kympin , v.1970 luvun loppupuolella sahailtiin VW Kuplan äänenvaimentimia näyttääksemme toteen että valmistaja ja tuote on sama joita valmistaja toimitti niitä merkkiliikkeisiin myytäväksi. 

Link to comment

Taas menee ehkä ohi aiheen mutta muistaako Juha tai joku muu sellaisen VW vara/viriosa-myyjän, olisko ollu Vantaalta? Nimi oli muistaakseni Virtanen.

Muistan kun sieltä nuijapoikana (noin 25v sitten) tilailtiin esim puolikkaan hammasrattaita kuplan askiin ja sitten vesi kielellä kotona vartoiltiin painavaa pakettia saapuvaksi.

Oliko tällä jotain yhteistä tuon Tapiolan Autokeskuksen tai vaikka Mopo-sportin kanssa?

Link to comment

Onko Timo Virtasen kautta saanut joskus välityksiä. Pitää nykyään rengaskauppa Vantaalla.

Timo kuulostaa tutulta joo.

Ei ole kovin kauaa aikaa kun kähjäsin jotain vanhaa pahvilaatikkoa jossa nuo välitykset on lähetetty, ja minusta siinä oli Virtasen nimi lähettäjänä.

Myyntihommat siis Timolla jatkuu edelleen, renkaiden muodossa.

Link to comment

​Ei ollut kovin "hyvällä mielellä" se mäntien ostaja kun käskin hänen katsoa millainen kokomerkintä oli hänen ostamiensa mäntien päissä, sieltä löytyi 82,96mm. Takomännissä lukema pitäisi olla esim. 82,93mm. Mahle ei ole koskaan tehnyt VW Kupliin 82,93mm.  koolla olevia mäntiä.

 

​Täällä jotkut valittavat kun ulkomailta tulevat tavaralähetykset ovat myöhässä... pitäisikö ne jutut myös kieltää Mikon mielestä.

Link to comment

Silloin 1990-luvulla Hot VW´s Magazine -lehdessä oli artikkeleita ”Treasure hunting in xxx”, jossa hemmot seikkailivat jossain eksoottisissa paikoissa ja löysivät satumaisia NOS-osia.


 


Löytyi niitä aarteita Suomestakin.


 


Ensimmäinen mesta oli pienessä itäsuomalaisessa kirkonkylässä. Sain kuulla että siellä oli toiminut vuosina 1951-1976 VW korjaamo, jonka osia oli vielä hieman jäljellä erään omakotitalon alakerrassa. Vanhempi pariskunta niitä möi. Kun kyselin mitä osat maksoivat, kerrottiin että hinta katsotaan hinnastosta ja näin tehtiin. Se hinnasto vaan oli vuodelta 1976 ja elettiin vuotta 1990. Jotkut polttimot olivat halpoja, vain  1 markka 40 penniä kappale, mutta kakkostyypin ajovalolasi maksoi peräti 70 markkaa ja se oli paljon rahaa se. Joku oli käynyt ostoksilla Vaasan suunnasta ihan pakettiauton kanssa. Piharakennuksen seinällä oli vielä emaloitu VW-kyltti, mutta se ei ollut myytävänä. Myöskään lasista Shellin bensapumpun simpukan mallista kupua ei voinut ostaa. Piharakennus on kuulemma sittemmin purettu.


 


Seuraava löytö oli melkoinen. Eräs VW-kauppias oli vienyt 1970-luvun loppupuolella vaihtomoottoreita Herttoniemeen ja huomasi että varaosavarastossa oli naisia tyhjentämässä hyllyjä. Osat laitettiin jätesäkkeihin ja saaveihin ja olivat matkalla Kuusakoskelle sulatettavaksi. Kesko oli nimittäin ostanut VW-Auton ja katsoi että ilmajäähdytteisten mallien osilla ei ollut enää mitään virkaa nyt kun Passat ja Golf olivat tulleet markkinoille. Miehellä oli niin hyvät suhteet sekä VW-Auton että Kuusakosken suuntaan että hän sai purettua jo tehdyn sopimuksen. Onneksi lankomiehellä oli rekkafirma ja tyhjä auto Helsingissä. Muistelisin että osia olisi ollut peräti kolme kuormaa. Kolme uutta pohjalevyä ja yksi uusi kori kuuluivat kauppaan. No. Liikemies kun oli, laittoi paikallislehteen ilmoituksen että nyt olisi maalia kaupan. Pisti purkit pihalle ja aloitti myymisen. Oli kuulemma kiva ajella maaseudulla ja katsella että tuon liiterin katto on ”seeblau” ja tuossa leikkimökissä katto on ”rubinrot”. Kohdalle sattui myös epärehellisiä ostajia. Hän oli ollut 1980-luvulla kiireinen kun rakensi omakotitaloaan, ja ei siksi ehtinyt oikein seurata mitä tavaraa muuan kauppias varastosta pihalle kantoi ja pakettiautolla pois kuljetti. Useita kuormia oli käynyt hakemassa ja jossain vaiheessa myyjä oli hoksannut katsoa kaupan kohteena ollutta kasaa. Koivun tyven juurella oli ollut todellisia herkkuja kuten Splitin NOS kello, ja päällä hämäyksen vuoksi arvottomampia peltiosia. Sen koommin miehellä ei ollut ollut asiaa ostoksille… Kuulin paikasta 1990-luvun alkuvuosina, ja löysin sieltä mm. NOS USA-puskurin kaaret ja tolpat ja tukiraudat. Olipa hienoa ruuvata autoon NOS-puskurit… jokaista pulttia myöten kaikki osat olivat uusia ja alkuperäisiä osia. Sieltä löytyi myös mm. 25 NOS Splitin virtalukkoa avaimineen. NOS 1953-1955 ratin keskiöitä ja Ovaalin etutuhkakupin levyjä. Paljon Typ 3 jarrusylintereitä. Hassuin löytö oli laatikollinen 1966 USA-vientimallin Kuplan hätävilkkukatkaisijan nuppeja. Miten lie Suomeen tulleet? Jälleenmyyntiä varten osia ei voinut ostaa, sillä hän halusi myydä osia vain niihin autoihin mitä ostaja itse omisti. Mikä on kyllä viisasta. Hän ihmetteli miksemme olleet kiinnostuneita NOS 25 hv moottorin osista, mutta emme olleet moisia löytäneet. Menimme etsimään ja osia ei löytynyt, sillä joku oli ne varastanut.


 


Kolmas löytö oli muuan lato, jonne oli talletettu vaijereita, ovipahveja ja kylkilistoja. En enää muista mistä nämä olivat peräisin.


 


Joitakin hassuja irto-osia tuli vastaan. Yksi erikoisimmista oli iso korjauspelti, joka kattoi tuulilasin karmin, kojelaudan ja etutavaratilan pohjan. Muuten tarina ei ehkä olisi niin kertomisen arvoinen,  mutta kun tämä korjauspelti oli Split Windown ikäinen… ja sen yli oli ajettu jollain traktorilla tms… Pelti oli aivan littana. Otettiin kuitenkin talteen ja jotain käyttökelpoista Turo siitä sai. Samasta paikasta löytyi myös totaalisen vääntynyt ”VW Huolto Service” -kyltti. Yritin sitä oikoa paksun lastulevyn ja pitkien pulttien avulla, mutta emalinpalaset vaan lentelivät. Ei mielikuvaa mihin se meni.


 


Joskus teki pahaa seurata sivusta sitä miten paljon jengi tuhosi autoja. Pääsin käymään varastossa jossa eräs purkamiseen viehättynyt henkilö jemmasi osiaan. Kun katselin osia, polveni löivät loukkua kun huomasin miten monta autoa hän oli purkanut osiksi. Eri väriset ja ikäiset ostat sen paljastivat. Tuo ovi oli viiskutosesta ja tuo takaluukku oli viisysistä. Huh huh.


 


Joku osti varsin hyvän ja täydellisen 1967 Krankenwagenin. Kietoi sen tiukasti pressun sisälle ja piti autoa pihalla parin vuoden ajan. Avasi aikanaan pressun ja oli lentää persauksilleen kun huomasi miten pahasti se oli jatkanut ruostumistaan, kun oli kosteassa haudutettu. Sisustan osat lähtivät Isoon Britanniaan ja kori Kuusakoskelle. Paremmin auto olisi säilynyt löytöpaikassaan taivasalla.


 


Vanhan Hämeenlinnan tien laidalla, vähän Keimolan pohjoispuolella, oli romuttamo jolla oli varsin huono 1956 KG Coupen keula. Taisi olla peräkin. Osat päätyivät Turolle, jolta sain ostaa kallistuksenvakaajan (sehän on KG:ssä vakiona mutta lisävaruste saman ikäisessä Ovaalissa).  Osa on hieman erilainen kuin se kallistuksenvakaaja joka oli myöhemmin vakiona myös Kuplassa. Myös keulapala päätyi minulle ja on nyt Heikillä.


 


Imatran pohjoispuolelta löytyi todella huono 1959 KG Coupe, jonka takaosan yli oli ajettu traktorilla. Ostin katon talteen. Kuskasimme sen Jettan kattotelineellä Sulkavalle appivanhempien pihaan rakennettuun väliaikaisen talliin jemmaan. Puumalan lossilla saksalaiset turistit ihmettelivät kummasti moista raatoa auton katolla. Ei se katto hukkaan mennyt, sillä kotkalainen Hannu käytti sitä sabluunana kun teki sen avulla kolme puurimapohjaista KG:n kattotelinettä. Yhden muistan mihin meni, lopuista ei hajua.


 


Tuhlasin myös aikaa Judson-projektiin. Huoh. Ostin 34 hv Judsonin joka piti muuttaa 30 hv-malliseksi. No eipä ollut järjen häivää. Voi sitä osien etsimistä… ja scooppikin piti hankkia. Judsonhan ei sovi KG:n takaluukun alle, ellei takaluukkuun tekisi reikää ja sen päälle ruuvaisi alumiinivalettua scooppia. Kuinka ollakaan sellainen löytyi Suomesta lainaksi. Teetin vantaalaisessa valimossa kolme scooppia, mutta pahus vaan valimossa naarmutettiin juuri maalattua alkuperäistä osaa. Hyvittelin omistajaa hankkimalla juuri oikeanlaisen myyntiesitteen. Anteeksi vielä kerran Mats. Tätä scooppia varten piti tietenkin ostaa toinen takaluukku, sillä eihän sitä alkuperäiseen luukkuun voisi reikää tehdä. Eipä ihme että rahat olivat aina vähissä, kun piti rönsyillä sinne ja tänne. Se mun Judsonini meni sitten kiertoon kun aloin ymmärtää että se tuskin koskaan toimisi kunnolla. Uusi omistaja oli kiukkuinen kuin mikä, kun kävi ilmi että mallin mukaan teettämäni alumiininen hihnapyörä oli kiero. Mistäs sen olisin voinut tietää, kun en sitä koskaan missään pyöräyttänyt??


 


1957 KG:n penkin keskikohdat olivat vakosamettia ja reunat keinonahkaa. Voisi kuvitella että uutta vakosamettia löytää helposti, mutta ei vaan löytynyt. Sai kiertää eräänkin kangaskaupan ennen kuin juuri oikeanlaista löytyi. Katon flanelikangas löytyi helpommin ja lasteni äiti ompeli kattoverhoilun valmiiksi. Tämä tapahtui ehkä joskus vuoden 1995 paikkeilla. Heikki soitteli juuri ja kertoi että kattoverhoilu on nyt paikallaan. Johan tuo ehti odottaa asentamista 23 vuotta. Voitaisiinko tämän osan osalta puhua jo siitä että kyseessä olisi NOS-osa ??? !!!! Sentään 23 vuotta rullalla ….


 


 


 

Link to comment

Muistelisin, että oli sellainenkin liike kuin Suomen kulutusosa, joka myi volsun osia enimmäkseen jokkikseen

ja taisi olla oma pienimuotoinen katalogikin. Niihin aikoihin myös Mäkilä aloitteli osakauppaansa..

 

Mäkilästä olisi muutama "tarina" mutta kun jotkut pahoittavat mielensä totuustarinoista niin antaa sitten olla.

Link to comment

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

×
×
  • Create New...